Punainenlanka

2006-01-27T10:22:00.000-08:00

Sauli Niinistö - Kenen joukoissa seisot?

Maarit: Te kirjoittitte ylioppilaaksi vuonna 1967 Salon Yhteis-Lukiosta, oliko teillä jo nuorena miehenä vankka oikeistolainen maailmankuva?

Sauli: Ei ainakaan niin että olisin tunnistanut sen nimenomaan oikeistolaiseksi. eee

Maarit: Koti, uskonto ja isänmaan olivatko ne tärkeitä?

Sauli: No ne olivat kyllä olleet kotona esillä, koti tietysti, uskonto myös ja ja isänmaa. Minusta ne ovat suomalaisia arvoja ja eivätkä tänä päivänä mitenkään erityisemmin oikeistolaisia arvoja.

Maarit: Onko joku sellainen arvo, jonka te olette joutuneet vaihtamaan aika radikaalisti toiseen näiden vuosien ja vuosikymmenien aikana?

Sauli: Minun arvoni, joita en lähde luettelemaan, koska minusta se on keinotekoista, tulevat jostain tuolta sisältä, selkärangasta tai selkäytimestä tai sielusta miten sen haluaa sanoakkin. Ja olen joskus miettinyt että mistä ne ovat sinne tulleet ja mistä se sitten pulpahtaa tavallaan aika arvoperäinen tuntemus jonka jossain tilanteessa ajattelee mikä on oikein tai väärin, se ikään vain kuin tulee. Ja kun olen miettinyt mistäköhän ne ovat tulleet ne ovat varmaan kooste toistaalta kodin, koulun mutta myös omista elämänkokemuksista, silloin on vaikea sanoa että onko siinä koosteessa tapahtunut suoranaisia vaihdoksia, täydentymisiä varmaankin paremmin.

Maarit: Teidän vaalikampanjanne iskulause on, että vastakohtien aika on ohitse, tarkoittaakos tämä sitä että eturistiriidat ovat maailmasta loppuneet.

Sauli: ee Maailmassa on aina eturistiriitoja, pienempiä tai suurempia, mutta vastakkainasettelu on vähän voimakkaampi asia kuin eturistiriita. ee Haluan oikeestaan kertoa sitäkin että voi ollakin että se kaikkein tärkein etu onkin yhteinen, jolloinka ei kannata panna vastakkain ja sitten ehkä vähän pienemmät asiat voivat olla ristiriitaisia.

Maarit: Eli työantaja työntekijä, köyhät rikkaat, nainen mies ne ovat edelleen vastakohtia jotka elävät tässä ajassa.

Sauli: Mutta ei vastakkain.

Suuri aalto

Maarit: Ketä poliittista johtajaa te pidätte esikuvananne?

Sauli: Olen vähän huono näissä esikuva-asioissa.

Maarit: Tais sanotaan minkälaista poliittista johtajaa?

Sauli: Sellaista joka selkeästi kantaa vastuunsa ja katsoo tulevaisuuteen ja ottaa siinä riskejäkin.

Maarit: Mut onks niin että hyvä johtaja paljastuu aina vasta teoissa ei puheissa?

Sauli: Varmasti on näinkin ja sitten on epäilemättä niinkin että moni hyvä johtaja jää paljastumatta.

Maarit: Voisi ajatella että kriisitilanteessa testataan ihmisen perimmäinen luonto, te olitte yksi niistä joka selviytyivät hengissä tsunamista ja olitte paikalla chao lakissa, kun katastrofi tapahtui, oletteko te jälkikäteen miettinyt miksi te selvisitte ja miksi joku toinen ei?

Sauli: Kyllä minä sitä ehkä olen miettinyt, siinä omat ansiot ovat hyvin pienet, miten sattui olemaan ja missä sattui olemaan, se ratkaisi aika paljon.

Maarit: Näkyikö siinä voima?

Sauli: Kyllä siinä tolpassa olisi veden kannattamana aika moni muukin pysynyt, tiedän taitavia sukeltajia jotka jäivät sinne, heillä olisi pitänyt olla taitoo paljon että siinä oli sattumalla tai tai sitten jollain suojeluksella asiaa.

Maarit: Te lensitti kylpytakissa kotiin, oliko kotiinpääsy helpotus?

Sauli: Kyllä se oli tietysti helpotus, helpotus oli tietysti kun havaitsi olevan hengissä, siinä elettiin vähän pidempäänkin tavallaan uusiutumisen uhan alla, kun sitten ei sellaisia uusia ilmiöitä tullut, ei mitään jälkijärjistyksiä niin sekin jo helpotti, ei sinänsä kotiintulo koska erikseen ei koska tiesi pelastuneensa:

Maarit: Sain sähköpostissa etukäteen kansalaiselta eräältä kansalaiselta viestin hyvinkin arkaluontoinen kysymyksen joka saattaa myös teitä loukata ja se liittyy Tsunamiin, sopiiko teille että esitän sen?

Sauli: Olkaa hyvä

Maarit: Kysyjä nimittäin kysyy näin Tsunami katastrofissa jäi mietityttämään se miksi Sauli Niinistö ei jäänyt Thaimaaseen hoitamaan huonommassa asemassa olevia ihmisiä, kotiin tullessa hän arvosteli hyvin kärkkäästi suomalaisia viranomaisia uskoisimme että hänelle olisi löytynyt tehtävää thaimaassa, eikö hänelle olisi ollut tieto, taito ja valta auttaa uhreja? Miten kommentoitte?

Sauli: No minä autoin niin monia kuin kykenin, valitettavasti olin itsekkin loukkaantunut, putosin tyhjään viemärikaivoon siis sellaiseen joka oli veden peitossa, jonka vuoksi sitten sairaalaan minut vietiinkin, autoin siellä, hain suorastaan suomalaisia, mutta se miksi me lähdimme sieltä, johtui siitä että meidän ei sallittu jäädä, sairaala-alueelta meidän poistettiin mahdollisimman äkkiä, lääkityksen jälkeen.

Maarit: Eiks auttanut mitään se että ilmoitti olevan varsin korkeassa asemassa oleva suomalainen.

Sauli: Ei siellä ollut sillä mitään merkitystä siellä, valitettavasti.

Maarit: Ei olisi voinut soittaa viranomaisille tai ottaa yhteyttä?

Sauli: Niin minä sain ensimmäisen kerran puhelimen käsiini seuraavana yönä uskoisin joskus 2-4 välillä suomen aikaan, anteeksi sikäläistä aikaan, ensimmäisen kerran kun puhelin oli käytettävässäni, ei siellä siinä kaaoksessa kuningaskaan olisi erottunut. Mutta haluaisin tehdä tämän nyt aivan selväksi, kun sitten meidät vietiin buckehtiiin meidät välittömästi niin että emme olisi voineet muualle mennä vietiin suureen halliin josta vain ilmoitettiin että täältä sotilaskoneet vievät teidät bankokiin odotuksen jälkeen ja siellä me sitten vain odotimme ei siinä ollut mahdollista irtautua, sen verran tein että kun sain sen puhelimen haltuun soitin sitten bankokiin suomen suurlähetystöön ja sain sieltä numeron buckethiin jossa oli lähtetty suomalainen lähetystövirkailija ja silloin jäin vähän ymmärän kyllä häntä että hän ei tiennyt chaolakin tilannetta mutta minua jäi vähän ihmetyttämään kun hän vastasi kysymykseen tiedättekö mitä on tapahtunut? Ei siellä ole tapahtunut mitään ei ole kuulunut mitään ei ollut voinut kuulua mitään.

Maarit: Eikö kysyjä aja takaa juuri sitä kun suomessa viranomaisten toimintaa hidastutti se ettei kukaan tiennyt .

Sauli: Niin mutta minä kyllä pidin aika esitelmän sekä lähetystövirkailijalle ja että tälle buckehtissa olleelle konsuli henkilölle heti kun vain sain siihen tilaisuuden mainitsin silloin että täällä on paljon kuolleita tiesin sen jo siinä vaiheessa. Se että arvostelin, siinä kävi niin että välittömästi tapahtuman jälkeen arviolta 2-3 tunnin kun eloonjäänet kerääntyivät minulta sitten kysyivät jotkut suomalaiset "Sinä kun tiedät näistä asioista, niin mitä suomen hallitus tekee nyt meitä auttaakseen" ja minä siinä sitten nopeasti laskin asioita yhteen että siellä täytyy nyt olla tieto, mutta ja sitten oletin että tälläinen kriisikokous järjestettäisiin sillä tulisi hälytys koko hallintoon suomessa ja olin vähän yllätynyt kun sitä ei sitten ollut tullutkaan ja varmasti ehkä sekin että vielä silloin suomeen tultuamme kun huomasi ettei oikein ollut tietoa
siitä mitä oikein on tapahtunut.

Maarit: Eli suomen hallitus toimi huonosti?

Sauli: En minä nyt niin niinkään sanoisi, ehkä siinä oli sellaista järkytyksen mukanaan tuomaa harmistusta mutta

Maarit: Teidän puheissanne?

Sauli: ja kaikkien sillä olleiden.

Oma napa vai yhteinen hyvä?

Maarit: Te olette vaatinut suomelta lisää itsekkyyttä kansainvälisessä politiikassa, pitää ottaa itselle ja sitten vasta antaa muille, mitä tämä eettinen periaate käytännön politiikassa tarkoittaa?

Sauli: Korjaan hivenen, se on niin että ellei ole annettavaa niin ei voi antaa, ja siksi pitää huolehtia siitä että on annettavaa eli on myös otettavaa.

Maarit: Mutta näin se oli taloussanomien haastattelussa nimenomaan että pitää ottaa itselleen sit vasta antaa.

Sauli: Jotta voi antaa, jotta voi antaa, ja sitten on vasta vähän toinen asia, ei tyhjästä ei voi antaa. Mää oon vähän karttanut sanaa itsekkeyys mää oon puhunut siitä että pitää pitää suomen puolia kohteliaasti ja kohtuullisesti.

Maarit: Voiko olla itsekäs kohteliaasti?

Sauli: Omaa puoltaan voi pitää kohteliaasti ja kohtuullisesi niin kuin muutkin tekevät, ei siinä minusta kansallisesti ajateltuna mitään väärää, näin muut kansakunnat tekevät.

Maarit: Mut oikeuttako se että muut ja varsinkin ne isot EU maat tuntuvat tekevän juuri näin eli ovat itsekkäitä, oikeuttaako se ikäänkuin meidätkin tekemään (Sauli: pitämään puoliaan) niin olemaan itsekkäitä.

Sauli: Se velvoittaa meidät pitämään puoliamme ja se voi vähentää heidän itsekkyytensä lopputuloksen määrää kun me nappaamme osan.

Maarit: Mut eiks tälläinen etiikka ole ristiriidassa esimerkksi kristillisten arvojen kanssa, jotka kuitenkin ovat esim Kokoomuksessa siellä pohjalla ja hyvin vahvat, eli ajatus siitä että iloista ottajaako Jumala rakastaa?

Sauli: ee Iloista antajaa varmasti, mutta niin kuin totesin että ei voi antaa jos ei ole annettavaa.

Maarit: Mut eikö Suomella hyvinvoivalla valtiolla ole mitään annettavaa?

Sauli: Mut toisaalta jos me katsomme mitä suomalaiset ajattelevat, niin varsin moni on sitä mieltä että asiat eivät ole suomessakaan hyvin jotenka emme voi kaikkea antaa. Tietysti minun aikaisemmat tehtäväni, minä totuin siihen vain että vaaditaan jokainen vaatii lisää silloin valtionvarainministrinä sen kyllä oppii huomaamaan.

Maarit: Eli aika raadollinen käsitys ihmisistä?

Sauli: Ei välttämättä vaan.

Maarit: Realistinen?

Sauli: Siltä se vaan näyttää.

Maarit: Mut toinen kysymys on myös se että jo presidentti mikäli teistä presidentti tulee jos hän kehoittaa kansakuntaa itsekkyyteen eikö hän samalla anna kansalaisille luvan että heillä on myös oikeus ajaa itsekkäästi sitä omaa etuaan ja viis välittää naapurin edusta?

Sauli: Ei todellakaan sitäpaitsi minä totean vain että minä pitäisin suomen puolta olen jotenkin niin rakennettu että sekin johtuu tämäkin asia jo taustasta.

Maarit: Moni varmaankin muistaa katkerana sitä kun te olitte valtionvarainministeri lama vuosina ja niiden jälkeen, silloin kansakunnallta vaadittiin uhrimieltä oman edun unohtamista ja ikäänkuin yhteisen hyvän ajattelemista.

Sauli: Kyllä aika paljon ja aika monelta hyvinkin paljon mutta ilman sitä emme olisi tässä nyt, niin yksinkertaista se on.

Maarit: Mut toisaalta eikö se oli hyvä osoitus että itsekkyys ei aina toimikkaa se ei tuota parasta hyvää.

Sauli: Suomen edun pitäminen ja puoltaminen maailmalla tuottaa kyllä suomalaisille hyvää, olen siitä ihan vakuuttunut.

Maarit: Mitä mieltä te olette henkilökohtaisesti Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen optioista?

Sauli: Että ne ovat huikean suuret.

Maarit: Liian suuret?

Sauli: Ottaen huomioon että se on valtion yritys, ja sen että ilmeisesti ulkonaiset olosuhteet kasvattivat niitä optioita.

Maarit: Eli sähkön hinnan nousu?

Sauli: Tämä

Maarit: Ovatko optiot, onko raha ylipäänsä paras kannustin hyvään työn tekoon hyvään tulokseen?

Sauli: Yllättävän monilla näyttää olevan näin

Maarit: Onko rikkaan rikastuminen köyhän tappio?

Sauli: Ei minun mielestäni, ellei sitten kysymys ole siitä että eletään toisen kustannuksella otetaan toiselta itselle, öö mitä sitten on tämän päivän rikastuminen joka varmasti tapahtuu pääomatuloilla usein vielä näissä pörssiyhtiöissä sitä on vaikea sanoa että se olisi joltakin pois?

Maarit: Mitä tälläiset optio uutiset teidän mielestänne vaikuttaa semmoseen kansalaisten yrittäjyyteen ja siiten henkiseen vireeseen.

Sauli: Mietin tätä kovasti tuossa vuoden 2000 paikkeilla, jolloin minusta tietyllä tavalla henkinen ilmapiiri suomessa muuttui ja se muuttui kahden seikan johdosta, toinen oli siihen aikaan tulleet Nokian optiot josta minusta suomalaiset vain hyötyivät koska maksajina periaatteessa olivat amerikkalaiset eläkeyhtiöt eläkesijoitusyhtiöt, ja toinen paljon pienempi asia joka aiheutti ihan kuitenkin ihan samanlaisia reaktioita oli kansanedustajien palkankorotus siinä vaiheessa ja kumpikaan ei niistä toiminut kovin hyvään suuntaan siis tai ei vaikuttanut ihmisten mielissä hyvään suuntaan jäin pohtimaan sitä että tuliko nyt tälläinen väärä helpon elämän ja rahan teon malli ja jonkin aikaa se vallitsi mutta minusta se nyt näyttää korjaantuneen kyllä.

Maarit: Tuloerot ovat Suomessa viimevuosina kasvaneen roimasta, onko tämä teistä tämä vääjäämätön kehitys suunta jolle ei vain voi mitään?

Sauli: Ne ovat tainneet hyppelehtiä eivät vuosi vuodelta kasvaneet olivat viimevuonna korkeat.

Maarit: Mut väitetään et ne ovat nyt samalla tasolla kuin 60-70-luvuvulla jolloin tuloerot olivat todella suuret.

Sauli: Juuri täällä hetkellä varmaan, tuloerot kyllä näyttävät suurilta juuri silloin kun talouden hyvä kausi on menossa ja näin tulee olemana varmasti myös tulevaisuudessa, mutta onko se kansakunnan tappio sitä minä en allekirjoittaisi koska juuri tämäntapainen pääomatulojen voimakas kehittyminen se ei ole keneltäkään pois käy niin että jotkut eivät vaan saa sitä osakseen heidän ansiotasonsa tai tulotasonsa kasvaa paljon paljon hitaammin.

Maarit: Eli vaikka optiomiljonääri rikastauu niin köyhä lapsi on edelleen köyhä, se ei hänen elämäänsä paranna jos ei huononnakkaan.

Sauli: Toivotaan että se optiomiljonääri kuitenkin kuluttaa ympäristöönsä sen verran että sitä muutkin pääsevät hyötymään, ja varmasti se näin onkin, työpaikkoja ja muita.

Maarit: Jo muinaiset Kreikkalaiset olivat sitä mieltä että tuloeroja ei saa kasvattaa liikaa, jotta yhteiskuntarauha vaarantuisi, nämä ranskan äskettäiset siirtolaismellakat olivatko ne siitä esimerkki siitä miten käy jos tuloerot kasvavat yhteiskunnassa liikaa?

Sauli: Osittain varmasti sitä, mutta luulen että siinä oli paljon muita tekijöitä ehkä vielä vahvempia tekijöitä, minusta näytti vähän siltä että, vähän kylmä kaava, että oli tuotu tai tuotettu maahan työvoimaa, käytetty se ensimmäin sukupolvi, mutta se ei päässytkään tähän ranskalaisen järjestelmään mukaan ja sitten tämän tuotetun sukupolven lapset ovat kokonaan irtautuneet yhteiskunnasta.

Maarit: Mutta he olivat niitä ovat niitä köyhiä syrjäytyneitä.

Sauli: Kyllä sitä he ovat, mutta tarkoitan näillä että missä syyt ovat niin ne ovat ehkä tässä ketjussa mitä kuvailin, eli ei otettu omaksi tätä väkeä ooö otettiin heiltä työpanos kyllä.

Maarit: Eikös Suomalaiselle kilpailukyvylle ole suuri uhka se jos tuloerot kasvavat ja tällainen yhteiskunta rauha joutuu uhatuksi?

Sauli: Se olisi mille tahansa yhteiskunnalle hyvin vakava.

Maarit: Jos teistä tulisi presidentti kumpaa te enemmän yrittäisitte, kaventaa tuloeroja vai lisätä tuloeroja, jotta saisitte lahjakkaa yrittäjät pysymään maassa?

Sauli: Presidentti ei örhrm minusta parhaimmillaan voisi lisätä sitä Suomen hyvää ja kyllä suomessa sittenkin esim verotusjärjestelmä se on aika ankara, maailman ankarin yhä edelleen.

Maarit: Tässäpä me tullaan siihen peruskysymykseen kun puhutaan Suomen edusta, niin puhutaanko silloin jokaisen suomen kansalaisen edusta vai nauttivatko tästä suomen edusta jotkut toiset vähän enemmän kuin toiset.

Sauli: Suomi koostuu Suomen kansalaisista minun ajatuksissani, ja suomen etu on suomen kansalaisten etu.

Maarit: Hyötyykö pitkäaikaistyötön yhtäpaljon siitä suomen hyvästä kauppataseesta kuin esimerkiksi sit yrittäjä?

Sauli: Onnistunut yrittäjä varmasti hyötyy enemmän, öö mutta myös pitkäaikaistyötön hyötyy jos meillä asiat ovat paremmin, koska silloin voimme pitää paremmin kiinni hyvinvointipalveluista ehkä hän löytää työtäkin.

Työelämä hyvät, pahat ja rumat

Maarit: Te olette paljon puhunut tästä kansakunnan henkisestä tilasta viimeaikoina teidän mukaanne suomi elää nyt pysähtyneisyyden aikaa, mitä se käytännössä tarkoittaa?

Sauli: Paikallaan ei voi olla, tuo maailma ympärillämme se kehittyy kokoajan ja muuttuu hyvin voimakkaasti, minusta pitää olla aika päättäväinen katsomaan tulevaisuuten, koska se on Presidentin tärkein tehtävä.

Maarit: Taloussanomien haastattelussa tässä taannoin te totesitte että tämä pysähtyneisyyden tila, se johtuu siitä että suomalaisten korvien välissä on vikaa eli on kyseessä asennevamma ja vika (Sauli: Ei) tai oliko tämä sit toimittajan tulkinta asiasta.

Sauli: Minä minä päinvastoin ihailen suomalaisten asennetta jolla ollaan selvitty hämmentävän hyvin.

Maarit: Viime vuosina aika moni suomalainenon mennettänyt oman työpaikkansa niinsanotusti ilman omaa syyttään, hyvästä tuloksesta huolimatta ja jopa niinkin että yritys on samanaikaisesti jakanut ulos osinkoa, työpaikka on lähtenyt alta ja se on siirretty esimerkiksi rajojen ulkopuolelle, mitä te arvelette että tälläiset uutiset vaikuttavat tähän suomalaisten haluun tehdä työtä sitoutua työntekoon?

Sauli: Ne ovat raskaita uutisia ja en tiedä jos ne haluun työnteon haluun vaikuttavat mutta varmasti vaikuttavat juuri ihmisten tulevaisuuden kuvaan, sellaistenkin ihmisten siis jotka edelleenkin ovat työissä syntyy epävarmuuta ja juuri sen vuoksi on entistäkin tärkeämpää että politiikassa luodaan sitä tulevaisuuden uskoa, kerrotaan että jotkut asiat pysyvät.

Maarit: Mutta onko tämä kaikki poliitikkojen vastuulla, irisanomisethan tekee yritysjohto eiks yritysjohdolla pitäsi olla yhteiskuntavastuu minkälainen työmoraali tähän syntyy?

Sauli: Esimerkiksi perheyrityksillä suoemssa näyttää sitä runsainmitoin olevan.

Maarit: Sitä emme kiistä, mut entäs nämä suuret yritykset?

Sauli: Siis pörssiyritykset? (Maarit: kyllä) Siellä on ilmeisesti näitä omistajapaineita, jotka ovat aika kovia, kylmiäkin voidaan sanoa.

Maarit: Eli voiton maksimointi?

Sauli: Kvartaali numerot vaikuttavat aika paljon.

Maarit: Mut pari vuotta sitten Saksalaisilta kysyttiin gallupissa mitä he eniten pelkäävät elämässä. 77% Saksalaista sanoi että suurin pelko on, pelko työpaikan menettämisestä, kannustaako teidän mielestänne pelko yrittämään enemmän vai onko se ikäänkuin lamauttava tekijä?

Sauli: Minusta se on hyvin haitallinen tekijä, vaikka se voi olla se on jonkinlainen pakote että yrittää ainakin parhaansa mutta ihminen joka toimii tällaisen tavallaan negatiivisen motiivaation alla ei ole itse parhaimmillan välttämättä.

Maarit: Minkälaisen moraalisen kouluarvosanan annatte yritykselle joka jakaa samanikaa suomessa osinkoa ja irtisanoo suomesta työntekijöitä, saaks puhtaat paperit?

Sauli: Pitäisi tuntea sen yrityksen kokonaisuus ja minkälaisessa kilpailu tilanteessa se on paljonko sillä on vaihtoehtoja mutta...

Maari: Aina on vaihtoehto jättää osingot jakamatta.

Sauli: Niin siinä voi olla vaan tulevat ne osakkenomistajat silmille, mistä päin sitten tulevatkin, sen myönnän että se ei näytä kauniilta, eikä hyvätä, eikä välttämättä oikealtakaan.

Maarit: Tilastot kertovat tämänpäivän suomesta sellaisen tosia-asian että kuudesosa alle 25 vuotiaista elää osittain tai kokonaan toimeentulotuen varassa, onko vika nuorissa vai vika työelämässä?

Sauli: Ehkä myöskin molemmissa ja ehkä myöskin niin nyt nurinkuriselta kuin tämä kuulostaakin sanoa että eräissä arvostuksissamme mehän arvostamme valtavasti osaamista ja tietämistä mutta tällaisissa tilanteissa kun havahduin itse jos 60-70% jostain ikäpolvesta valmistuu maistereiksi niin onko alettu hievenen yliarvostaa tällaista teoreettista tietoa, seurauksena on siitä vain se että hyvin monet heistä joutuvat pettymään ei olekkaan niin paljon maisterin tehtäviä niinpaljon kuin on koulutusta. Sitten tuohon nuorten lukuun, näyttää sisältyvän myöskin myöskin osa sellaisia nuoria, olen tämän vaalikamppailun aikana tavannutkin jonkun joka on tullut minulta tivaamaan mitäs vikaa on laiskuudessa?

Maarit: Onko siinä jotain vikaa?

Sauli: On, koska se on väärin muita kohtaan.

Maarit: Aha toisten siivellä elämistä?

Sauli: Sitähän se viimekädessä on, oikeestaan pois niiltä jotka todella tarvitsisivat apua kaikkein siis heikoimmassa asemassa olevilta se on kaikki pois ja siinä minusta näin pienellä maalla ei ole varaa sellaiseen asenteeseen.

Maarit: No pitäisikö suomesssa sitten rajoittaa toimeentulotuen saantia, pitäiskö sille asentaa tiukemmat ehdot?

Sauli: Minusta pitää kannustaa yrittämään ja tarvittaessa sitten käyttää siinä risuakin.

Maarit: Lähes pakottaa töihin jos ei muu auta?

Sauli: Ainkin pyrkiä siihen että, että jokainen tuntis vastuunsa tässä suhteessa niin itseään kohtaan jos muitakin kohtaan. En minä oikein sellaiseen elämään, hyvään elämään osaa uskoa että jos nuoresta pitäen jää tietoisesti ja tahallaan yhteiskunnan elätettäväksi, yrittämättäkään itse mitään, niin minä en usko että sellainen ihminen elää onnellista elämää.

Maarit: Mutta onko ihminen oman onnensa seppä, onko kaikki kiinni omasta tahdosta.

Sauli: Ei välttämättä, kyllähän elämässä sitten sattuu eteen sellaisia polkuja jotka ovat erilaisia eri ihmisille.

Maarit: Mut jos olet köyhä ja kipee niin kuinkas sieltä nouset, monessa sukupolvessa?

Sauli: Niin se on tuskallinen tilanne mutta jokatapuksessa mahdollisuus on olemassa.

Uhrautuvat naiset kulissien takana eli miten yhdistää perhe ja työ

Maarit: Teillä on itsellänne kokemusta perheen ja työn yhdistämisen vaikeudesta, kun vaimonne kuoli te olitte samoihin aikoihin kokoomuksen puheenjohtaja ja ministeri, millä konstilla te onnistuitte tässä mahdottomassa yhtälössä, yhdistämään työn perheen uran.

Sauli: Vain yhdellä konstilla, se ansio kuuluu kokonaan äidilleni, en minä olisi siitä mitenkään voinut selvitä tietenkin jo sen vuoksi että meidän kotimme oli Salossa ja ministerin työt Helsingissä

Maarit: Tässä kirjassanne on aika hauska kuvaus ministerin joulusta, siinähän kaikesta huolehtivat vain suvun naiset, mikä tietenkin osoittaa hyvää strategista ajattelukykyä.

Sauli: Noin teoriassa niistä huolehdin minä ja poíkien kanssa.

Maarit: Vain teoriassa?

Sauli: Enempi teoriassa, mutta se käytännön silaus pintasilaus joka on kuitenkin välttämätön se tuli sitten muualta.

Maarit: Mut eiks tämä teidän oma elämänne ole erinomainen esimerkki siitä kuinka paljon tässä yhteiskunnassa tehdään näkymätöntä ja palkatonta naisten tekemää työtä.

Sauli: Kyllä mutta myös miehet saattavat kotona huolehtia puolisostaan, tunnen sellaisiakin tapauksia.

Maarit: Mutta onko tämä vaatimus että suomalaisten pitäisi yhä entistä ahkeramin omistautua työelämälle, onko se selvässä ristiriidassa lasten etujen kanssa.

Sauli: En tiedä onko sellaista vaatimusta että pitäisi omistautua yhä enemmän työelämälle.

Maarit: Eiks sitä kokoajan niinku sanota että pitää tuottavuuden kasvaa pitää sitoutua työhön ja elinikäisesti kouluttaa itseänsä työtähän se tarkoittaa

Sauli: Työtähän se tarkoittaa, mutta tämä tuottavuus on monasti varmasti tarkoitus tuottaa käyttämällä tekniikkaa apuvälineenä, mutta monilla meistä on aikalaillla kunninahimoa myöskin työssä päästä eteenpäin, silloin se myös vaatii paljon paljon enemmän myös ajankäytönsuhteen ja silloin joutuu mittaamana omia ambitioitaan ja tietysti perheen vaatimuksia, jokainen tekee siinä oman ratkaisunsa.

Maarit: Hoitotietojen perusteella lasten ja nuoren psykiatriset ongelmat ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Mikä tässä hyvinvointi yhteiskunnassa tuottaa tätä pahoinvointia? Mikä on teidän arvionne?

Sauli: Minun arvioni on vaatimustaso, jolla en tarkoita pelkästään siis työssä esitettyä vaatimustasoa, koulussa esitettyä vaatimustasoa, vaan myöskin tiettyä ympäristön vaatimustasoa esimerkiksi kulutus tottumusten suhteen jotka valitettavasti kohdistuvat pahiten juuri lapsiin tai he ottavat ne vastaan pahimpana eli esimerkiksi kysymällä kun noilla lapsilla on tuota ja tuota miksei minulla ole ja jos siinä syntyy syntyy ikäänkuin tälleen tavallaan vaatimusten kehä josta sitten tipahtaa ulos ja huomaa muiden saaneen sen mistä sillä kertaan sattuu olemaan kysymys niin se voi johtaa pidempäänkin kehän ulkopuolella olemiseen ja sitä kautta vaikeuksiin.

Maarit: Onko kulutusyhteiskunta siis pahasta lapsille?

Sauli: Kulutusyhteiskunta on kuulemma kovin tarpeellinen jotta työtä riittäisi, eli tässä on vähän oravanpyörä, ehkä pahinta tässä on se että jos katsotaan että kuluttaminen ja ihmisyys, lapsessakin ihmisyys kulkevat jotenkin käsikädessä nehän on ihan eriasioita.

Ahneus - kasvava kansantauti?

Maarit: Jos teistä tulisi presidentti niin lähtisittekö te innokkaasti yritysjohtajien mukana näille vienninedistämismatkoille eripuolille maailmaa?

Sauli: Epäilemättä tulisin kyllä tällaisiä vienninedistämismatkoja jos niitä niin halutaan kutsua, epäilemättä järjestämään ja olemaan mukana.

Maarit: Jos tuleva presidentti haluaisi ikäänkuin nostattaa maassa henkeä ja parantaa työllisyyttä eiks hänen niminen omaan pitäisi jalkautua vaikkapa kampaamoihin tai pieniin syrjäseutujen metalliverstaisiin, siellähän sitä kannustusta tarvittaisiin siellähän ihmisiä työllistetään?

Sauli: On ihan kiva käydä niissä suomalaisissa työpaikoissa olen sitä paljon nyt tehnyt, mutta meidän täytyy saada tänne suomeen muualta hyvää jotta siiten riittää työtehtäviä niille yrittäjille.

Maarit: Kansantalouden tutkimuslaitoksen mukaan yli kolmasosa yritysten investoinneista ikäänkuin niistä voitoista mitä yritys on saanut on suuntautunut ulkomaille eikä kotimaahan, pitäisikö tätä paheksua onks tää moraalitonta ja isänmaatonta touhua että rahoja ei palaute kotimaahan.

Sauli: Niin yhteenaikaan paheksuttiin myöskin sitä jos ne ulkomaalaiset tulee tänne sijoittamaan mut mutta ihan viimeaikainen kehitys näyttää kyllä tasanneen noita suomalaisten yritysten ulkomaille tekemiä investointeja, että ne olisivat ehkä vähenemään päin ainakin siinä suhteessa mitä suomeen investoidaan joka olisi tietysti ihan hyvä juttu, mutta ei se välttämättä ole mikään onnettomuus jos suomalainen yritys valloittaa maanosan, koska mitä me samalla näemme on se että otetaan nyt joku nokia esimerkiksi kun ne sijoittavat tuotantolaitoksiaan lähelle kulutusta tuolle puolen tuolle puolen maapalloa, niin samalla kuiten täällä suomessa kasvaa sellainen sanoisinko palvelukokonaisuus hallinto tutkimus tuotekehitys vaikka laskentatoimi josta suomalaiset saavat täällä työtä, jotka palvelevat niitä muita tuotantolaitoksia ympäri maailmaa.

Maarit: Mutta kuten eräs Suomessa väitöskirjan tehnyt Intialainen ihan terävästi huomautti miksi te suomalaiset kuvittelette että me Intiassa emme osaisi suunnitella huipputeknologiaa tai ylipäänsä tehdä sitä laatutyötä?

Sauli: Niin ihmisaivoja on ympäri maapalloa.

Maarit: Valitettavasti se ei ole ainostaan suomalaisten ominaisuus, eli miten taataan se että edes ne työpaikat pysyvät suomessa?

Sauli: Meidän on oltava selvästikkin askel edellä aina osaamissa

Maarit: Mut laboratoriot on intiassa halvempia, hyvälle huippuinsinöörille tarvii maksaa vähemmän, eiks tää oo toivoton kilpailu jonka suomi vääjäämättä häviää.

Sauli: ei minusta meillä on taas valtavan laaja ja vahva koulutuspohja ja sanotaa perinnettä korkeassa osaamiessa kyllä se aina antaa vahvan jalansijan mennä eteenpäin.

Maarit: Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos on useamman kerran julkisuudessa todennut että ainoa etiikanlaji jota yrityksiltä voi vaatia joka näkyy viivan alla, eli tulos eli se voiton maksimointi, oletteko samaa mieltä Wahlroosin kanssa?

Sauli: Hän on aika matemaattinen, enemmän matemaattinen kuin minä tässä suhteessa.

Maarit: Voiko yritykseltä vaatia mitään muuta kuin hyvää tulosta.

Sauli: Yrityksiä mitataan suhteessa toisiinsa valitettavasti numeroilla jotenka kyllä sillä numerojen saralla on pärjättävä.

Maarit: Onks puhe tää tästä yhteiskuntavastuusta yrityksien kohdalla onks se pelkkää tämmöstä sanahelinää?

Sauli: Se on ainakin helppo sanoa, mutta niinku jo kuten totesimme perheyrityksissä on, mutta kovassa bisnes maailmassa kai on käynyt kautta aikojen niin että se joka viivan alla näyttää miinusta katoaa.

Maarit: Onko kapitalisti käynyt ahneeksi?

Sauli: Niin ahneutta maailmassa on ollut aina.

Maarit: Mut onks se paheneva kansantauti?

Sauli: Ei minusta välttämättä on ollut paljon esimerkkejä myös toiseen suuntaan.

Maarit: Mut jost ajatellaan tätä tapus Enronia jossa suuri amerikkalais yritys vääristeli kirjanpitoa saadakseen ikäänkuin osakkeenomistajien silmissä arvotonta arvonnousua ja tää johti tää petos linnatuomioihin, onks tää Enron hyvä esimerkki tämmösestä yrityselämän dopingista nyt on ikäänkuin alettu menemään sieltä missä aita on matalin moraalista välittämättä?

Sauli: Aivan varmasti se on sitä että alkoi kehittyä sellaisia tapoja jossa liikuttiin hämärän rajamailla no sitten naapuri meni vähän pidemmälle kun huomasi ettei tossa mitään toinen taas vähän pidemmälle ja sitten tulee se pää vetävän käteen. Ja yhteyttä optio keskusteluun tässä voi valitettavasti olla sillä tavalla että kun optioitten palkinnon jako tapahtui juuri sillä miltä se paperi oleva tulos näyttää, saattaa olla houkutuksia että se johto palkattu johto öö sitten käyttää tätä hämärän rajamaastoa juuri esimerkiksi sillä hetkellä kun se optio lankeaa. En muista oliko Enronissa juuri tästä kysymys mutta hyvinkin saattaisi.

Maarit: Onks Enron vain jäävuorenhuippu, onko näitä tapauksia paljon?

Sauli: se oli tällaisen ymmärtääkseni tällaisen käyttäytymishäiriön huippu joku meneen liian pitkälle ja joskus se katkaistaan.

Maarit: Mutta onko heitä myös paljon keskuudessamme tällaisia Enronin miehiä?

Sauli: Sitä minä en tiedä, sitä minä en tiedä, mutta varmasti taas kehittyy sitten muuta sellaista jossa joku käy taas ikäänkuin kepillä kokeilemassa jotain rajaa, joustaako se, ja jos se joustaa niin seuraava koputtelija menee taas askeleen pidemmälle kunnes sitten taas päädytään hyvin dramaattiseen loppuun

Maarit: Menestyvä pörssikeinottelija George Soros on sanonut että ongelma ei ole siinä että ettei kapitalistilla olisi huono moraali vaan ongelma on se että kapitalistilla ei ole moraalia, koska moraali on kaupan este.?

Sauli: Minä sanoin aikanani Soroksesta sen että hän oli se joka laman tuntumissa otti katteen markan päältä ja maton alta

Maarit: Jos teistä tulee Suomen presidentti olisiko teissä ryhtiä ja rohketta lähteä vetämään tämmöstä pörssiyritysten uutta moraaliliikettä?

Sauli: Minä pitäisin ensisijaisesti suomen puolta, jotta meillä olisi sitä jaettavaa.

Maarit: Kärsisikö silloin moraalikin jopa, jos suomen etu olisi kyseessä?

Sauli: Ei, ei, ei se että pidetään kohteliaasti ja kohtuullisesti omaa puolta riko moraalin säännöksiä.

Maarit: Mutta tarvitsisiko yrityselämä tällaista jonkunlaista moraliliikettä, jota joku lähtisi vetämään?

Sauli: Ei siellä minusta ole mitään siis epämoraalista suurta liikettä

Rajaton kasvu ja pieni pallo, mutta pehmeneekö kova kallo?

Maarit: Kumpi on teidän mielestänne suomen kannalta reaalisesti suurempi uhka venäjä vai ympäristö katastrofi?

Sauli: Ympäristö katastrofi ilmasto muodossa.

Maarit: Onks teille tuttu kasvun rajat teos ja sen viimeisin päivitys?

Sauli: Ei

Maarit: Tässä teoksessahan jälleen kerran maalataan tietysti monenlaisia mahdollisuuksia maailman tulevaisuudelle, useimmissa näistä skenaarioissa on se ajatus vuoden 2050 aikana meidän hyvinvointi länsimaissa romahtaa jos tämä nykyinen meno jatkuu, eiks tämä ole pelottava tulevaisuuden visio, jolle tarttis tehrä jotain?

Sauli: Kyllä, minä en nyt osaa romahdusteorioista sanoa, mutta huonoon suuntaan tässä mennään aika lujaa vauhtia, mutta minä uskon kyllä poliittiseen järjestelmään vaikka se nimittäin torkkuisi ihmisillä on taipumusta koputella se hereille.

Maarit: Eiks mut poliitiikka ole tässä auttamattoman hidasta, kun ajattelee kun kymmenessä vuodessa mikä katastrofaalinen kehitys on tapahtuntut, nyt puhutaan jo ihan normaalina uutisena napajäätiköt sulaa, hurrigaanit voimistuvat, silti tässä vielä ihmitellään milloin se presidentti bush allekirjoittaa sen kioton sopimuksen, mitä on tehty?

Sauli: Esimerkiksi suomessa se paljon parjattu pahamainen ydinvoima päätös tehtiin etuajassa, ja kyllä ainakin minulla oli perusteena ja monilla muilla jotka rohkenivat sitä kannattaa sittenkin ympäristö koska muut vaihtoehdot näyttävät tekevän aika pahaa jälkeä.

Maarit: Mutta teidän ratkaisunne ikäänkuin näihin ekologisiin ongelmiin olisi esimerkiksi se että lisää ydinvoimaa?

Sauli: Siksi ajaksi kuin tämän sillan vieminen tulevaisuuteen vaatii, kyllä mää uskon että löydetään myöskin uusiutuvaa energiaa, mutta niinkuin sanoin kyetään tuottamaan paljon enemmin muttei riittävästi ehkä oikeastaan siki sanoikin että energia on paljon arvokkaampaa kaikintavoin mitattuna kuin tänäpäivänä muka kalliin bensiinkin kanssa kuvittelemme siitä voi syntyä myös tällainen elintaso kysymys vuosikymminen saatossa sitten oppia tinkimään tässä suhteessa elintasosta en minä pidä mahdottomana sitäkään.

Maarit: Miten vuosikymmenien kuluessa jos katastrofi uhkaa jo 2050 niin eiks olis fiksua alkaa jo nyt tinkiä eikä vasta sitten kun romahdus tulee.

Sauli: Fiksua se olisi mutta sähkönkulutus taitaa juuri nyt ollut käydä huipussaan.

Maarit: Onks poliitikolle mahdotonta myydä sellaista ilosanomaa kansalle että luopukaa hyvinvoinnista?

Sauli: Se on aika keskeinen kysymys eee tarjota sellaista tulevaisuuden näkymää.

Maarit: Mutta onko se reaalipolitiikkaa, että sitä tarjotaan.

Sauli: Minusta ainakin esimerkiksi juuri energian kohdalla en minä varo sitä sanoa että tämän päivän kallis bensiini on huomispäivän mittapuiden mukaan hyvinkin halpaa, mutta ihmiset ovat kuitenkin hyvin sopeutuvia ja kekseliäitä että kyllä minulla on kuitenkin toisen näköinen käsitys vuodesta 2050 ettei sellaista romahdusta tapahdu.

Maarit: Ken elää se näkee

Sauli: Näin tekee

Maarit: Entisenä valtionvarainministerinä te tiedätte myös sen että taloudellinen kasvu on välttämätöntä jos aikoo hyvinvoinnin säilyttää ja sitä vielä kohentaakkin, mutta syvä ristiriita on siinä että tää maapallo ei kestä sen kasvun jatkuvaa lisääntymistä, miten tän ristiriidan kanssa voi elää?

Sauli: Meillä on tämmöinen jatkuvan kasvun oppi ja se tietysti vain kiihtyy kun hyvinvointiin on tulossa yhä isompi joukko ihmisiä kehittyvistä talouksista.

Maarit: Meidän vientiyritystemme ansiosta nyt kiinalaisilla ja intialaisillakin on mahdollisuus aika hyvään elintasoon, jääkaappiin autoon mut kasvavissa määrin.

Sauli: Ainkin joillakin heillä siellä, mut eikö se ole oikein?

Maarit: Mut hankala ongelma ratkaistavaksi

Sauli: Äärimmäisen hankala ongelma ratkaistavaksi, jonka eteen varmasti tehdään töitä kaikissa näissä meidän keskustelujen taustalla on nähtävä se sittenkin että vaatimustaso on korkea ja sen madaltaminen ei ihmiseltä helposti onnistu.

Maarit: Siis hyvinvoinnin madaltaminen?

Sauli: Tavoistaan luopuminen esimerkiksi energian käytössä.

Maarit: Mut eiks ympäristö oo aivan erinomainen esimerkki siitä että ympäristöongelmia ei ratkaista kansallisella itsekkyydellä vaan ainoastaa yhteisvastuulla?

Sauli: Se on tietysti aivan selvä asia erityisesti kun ilmastosta puhutaan

Maarit: Et siinä siis ikäänkuin yksi maa ei voi mitäänon pakko liittoutua

Sauli: Kyllä ja eihän kukaan voi lähteä kansallisessa itsekkyydessä siitä että nyt me pilaamme pikkuisen omaa osuuttamme suuremman osuuden se on sanoisko maali on väärä tavoite on s illoin väärä vaikka suomen puolta pitäisikin niin ei ei tälläisessä yhteydessä.

Maarit: Mitäs se eräs entinen presidenttiehdokas sanokaan että siperia opettaa

Sauli: Niin me olemme kovakalloista joukkoa me ihmiset.

Maarit: Ihan tähän hyväksi lopuksi nykyihminen haluaa kaikki elämän ohjeet lyhyinä ja ytimekkäinä ja ikäänkuin apteekin hyllyltä antakaa tähän loppuun lyhyt henkilökohtainen ohje miten eletään hyvä elämä.

Sauli: Että muistaisi oman elämänsä ja lähimmäisen elämän kohdalla pysähtyä ja sanoa vaan että elämä on kaunis ja arvokas asia.

Katso videona Maarit Tastulan haastattelu Sauli Niinistöstä Ylen sivuilta alla olevasta linkistä

http://ra.yle.fi/ramgen/tv2/a2/puna260106.rm

2006-01-25T15:15:00.000-08:00

Tarja Halonen kenen joukoissa seisot?

Maarit: Te kirjoititte ylioppilaaksi Helsingin Kalliosta vuonna 62, mitkä arvot oli teille nuorenan tyttönä kaikkein tärkeimpiä, siinä vaiheessa kun poliitikon urasta ei ollut vielä tietoakaan?

Tarja: Kyllä kai ne oli ne kodin arvot, se ett piti olla ahkera ja vaatimaton ja työteliäs ja ajatella muita ja sit oli se salainen salainen niiku.. tai ei oikeastaan salainenkaan mut sellainen oma oma niinku oma maailma joka oli sitten sitä niinku taidehistoria piirtämistä ja sen tapaista.

Maarit: Yksi tämänpäivän paljon käytetyistä iskulauseista on ajatus että ihmisen pitää muuttua (hänen arvonsa pitää muuttua) kun maailma muuttuu, missä asioissa teidän arvonne ovat heittäneet kuperkeikkaa vuosikymmenien aikana?

Tarja: Ei oikeastaa kuperkeikkaa, mut se mikä on tullut aikuisena vasta, nii on tämä yksilöllisyyden korostaminen, ymm eli se sen lisäksi että ihmisen pitää ajatella muita ja ajatella sitä että olla solidaarinen tekee toisten puolesta ja eikä itse aina ensimmäisenä ja on tullut sellainen sallivuus suorastaan kannustaminen siihen että ihminen on oma persoonallisuutensa ja että nimenomaan se et ihmiset ovat erilaisia nii se tekee meistä sen sen niinku sen rikkauden ja voiman ää kansakuntana ja pienempänä yhteisönä.

Maarit: Eli yksilönoikeudet ovat hyvin tärkeitä!

Maarit: Onko vastakohtien aika ohitse politiikassa kuten Sauli Niinistön kamppanjassa väitetään?

Tarja: Ei ne minun mielestä sillätavalla ole ohitse, mut silloin kun tulee niitä vastakohtaisuuksia silloin tulee löytää löytää se yhteinen tie kompromissi sopimuseli mun mielestä tää on niinku sopimisyhteiskunta myönteisessä mielessä ja sopiminen merkitsee sitä että sinulla ja minulla on erilaisia näkökohtia, meidän pitää löytää se mikä on yhteistä.

Maarit: Mut onks ristiriita esim. työntekijän ja työnantajan välillä, onko se katoamassa vai vahvistumassa?

Tarja: Sekä että, tavallaan, mut se trendi se suuntaus on ollut pitkään se työntekijän oikeudet työelämässä on kasvaneet ja kun samanaikaisesti ihmisen arvo yhteiskunnassa on noussu, niin ihmisten vaatimukset sen suhteen miten heitä kohdellaan työelämässä on myös samalla kasvaneet, kaikki hyvin tähän asti, mut nyt sit tää koveneva kansainvälinen kilpailu, tällainen rahalle odotettavat niinku nopeat tulokset nii se aiheuttaa sit sen kun kaikilla tuotannontekijöillä niistä kilpaillaa ja yritetään saada mahdollisimman suuri teho ulos niin sit sitten sitä myöden ihmisten asema on muuttunut turvattomammaksi ja on tullut irtisanomisia enemmän, työpaikat ei oo pelkästään niinku vaihtuneet suomessa, joillakin on kadonnut ulkomaille, ammattialat on muuttuneet, ihmiset kokevat sillä tavoin itsensä turvattomiksi.

Maarit: Eli ristiriita on itseasiassa osin vahvistumassa?

Tarja: Näiltä osin kyllä!

Optioita, tuloeroja ja muita rahanarvoisia etuja

Maarit: Te olette ilmoittaneet haluavanne presidenttinä toimia arvojohtajana, tarkoittaako se käytännössä että te haluatte määrätä ylhäältäpäin minkälaiset arvot suomalaisilla on?

Tarja: Ööö ensin vähän niinku korjata, tietääkseni minä olen sanonut niinku että olen mielelläni arvovaikuttaja, mutta en, mut mää niinku oon vierastanut kokoajan käsitystä arvojohtajasta, olishan se aika onnetonta jos tänä modernin länsimaisen demokratian aikana niinku joku olis arvojohtaja.

Maarit: uum... mut kenen arvoissa olisi eniten korjaamisen varaa?

Tarja: Jokaisen, aina silloin tällöin, mutta minun mielestä tällä hetkellä niin ... niin jos sanoon niinpäin etten personoi, vaan sanon sen asiana, must taloudelliset arvot on saanut viimevuosina korostuneen merkityksen, mitenkään aliarvioimatta sitä että että rahalla on paljon vaikutusta ja se se on monta kertaa se resurssi se voimavara millä näitä asioita voidaan rakentaa, mut se on keino, se ei oo päämäärä.

Maarit: Eli pörssiyritysten johtajien arvot menisi ensimmäisenä telakalle kun teistä tulisi uudelleen presidentti?

Tarja: No ei se sillä tavalla ole, pörssiyritysten johtajat niin hekin tekee omaa työtään ja kyllä siellä voi olla kovat arvot sellaisella yrityksellä joka ei oo pörssissä, mut pörssi on sellainen kuumemittari joka hyvin helpolla kertoo tän tuloksen, mut että sanotaan niinpäin että he tekee omaa työtään, mut nää heidän arvonsa pitää yhteensovittaa yhteiskunnan muiden arvojen kanssa.

Maarit: Olivatko teidän mielestänne fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen saamat jättioptiot liian suuret?

Tarja: Minusta ne ei olleet.. se ei ollut oikein ne oli liian suuret mutta mun mielestä se oli niinku sanalla sanoen, ei ehkä niin viisas sopimus joka oli tehtyja siitä pitää sitten oppia tulevaisuuttaa kohden.

Maarit: Mutta liian suuret joka tapuksessa?

Tarja: Kyllä kyllä ja lisäksi sillä tavalla väärin mitoitettut että mää en tiedä kuvasko se nyt niin kauheesti sitä johtamisen... kuvasko se sitä johtamista vai kuvasko se niinku sitä energian hintaa markkinoilla. ymm..

Maarit: Mut moni suomalainen on myös sitä mieltä että rikastuminen ei ole rikos eikä se ole keneltäkään pois! Mitä mieltä te olette?

Tarja: Se ei ole rikos, mutta se on joltakin pois! siis

Maarit: Keneltä se on pois?

Tarja: Siis se on pois yleensä siitä kun lasketaan siitä yhteisestä kassasta, et kuinka paljon riittää kenellekkin, niin siinä on kohtuusraja olemassa, siis mää en ollenkaa aja tasapalkkausta enkä sitä kaikkien pitäisi olla just, semmoset aikakaudet on varmaan ja järjestelmät takanapäin et pitää olla kannustimia, et semmonen joka haluaa tehdä enemmän niinku saa siitä niinku yrittämisestään ja ahkeruudestaan ja kaikesta tälläisestä koulutuksestaan niin saa siitä sitten niinku palkkiota se kannustaa ihmistä, mut jos on oikein isot tuloerot, on todettu että se ei ensinnäkään luo sitä yhteistä henkeä se ei luo käsitystä että me ollaan yhdessä jasit sitten siinä on on ihan yksinkertaisesti että ettei raha oo mitenkään rajaton resurssi vaan kyl se sitten on jostain muualta pois.

Maarit: Eli teidän mielestänne tuloeroja pitää pikemmin kaventaa kuin suurentaa?

Tarja: Kyllä mutta tuloerojen kaventamisessa tietysti nii presidentti on kyllä enintään niinkun arvojohtaja.

Maarit: Mut eikös tästä näkökulmasta vois ajatella silloin niin et nämä nyt tehdyt veronkevennykset, ne olivat suuri virhe?

Tarja: Taitaa olla niin että minä olen tästä asiasta lausunut jo teoreettisen julkisen mielipiteeni, joka aiheutti melkoisen keskustelun siitä että sotkeutuuko presidentti vaivalla kokoon saatuun pakettiin, mä sanoin silloin sen, että että jos presidentti olis itse päättänyt jotain, mää olisin itse miettinyt vähän erinäköistä pakettia, se aiheutti tavattoman suuren ongelman jo tälläinen teoreettinen lausahdus kun koitin sanoa että ettei presidentti voi ihan vapaasti liikkua tällä arvojohtamisenkaan puolella.

Maarit: Mut yrityselämä on sitä mieltä että nimenomaan matalalla verotuksella, hyvillä palkkioilla saadaan lahjakkaat ihmiset töihin suomeen, eiks tämä ole ihan ristiriidassa tämän tuloerojen kaventamisen politiikan kanssa?

Tarja: No tää on nyt hänen... Mut mää kutsun tätä uusliberatilistiseksi ajatteluksi kun ajatellaan niin että talous pyöriin ja ja nii niinku näillä niiku vahvoilla ihmisillä menee hyvin sit muillekin jää lopulta jotakin kun se kokonaiskakku kasvaa niinpaljon enemmän.

Maarit: Mut syntyy työpaikkoja jos tulee uusia yrittäjiä...

Tarja: Joo... joo tää on sen toinen puoli, mut sit taas kun tiedämme jos sen jättää ihan näitten markkinavoimien varaan, niin siinä tapuksessa siihen tulee taas vinouma toiseen päähän koska ei se niin nopeasti jos ollenkaan aina se ... se niinku hyvinvointi siirry sitten koko väestöön.

Maarit: Mut eiks raha ole se ainoa ja paras kannustin millä ihmiset saadaan tekemään töitä?

Tarja: Ei ei ei ei sen näkee ihan nuortenkin sijoittumisesta, on osa ihmisiä jotka niinku.. joilla on sellainen käsitys että kaikki mulle heti ja mieluite yhdeltä luukulta.

Maarit: Mut kyllähän AY-liikekkin, jatkuvastihan se rahastahan puhuu...

Tarja: Kyl se puhuu kaikesta muusta, ammattiyhdistysliike puhuu palkasta, työsuhteen ehdoista, siis siitä kuinka kestävä tai minkälaiset työolosuhteet on mutta sitten taas, kun se raha on rajallinen resurssi niin sitten pitää miettiä kuinka paljon olemme valmiita yhdessä maksamaan veroja esimerkiks, jotta me saamme vanhuksille hyvät palvelut, jotta me saamme lapsille kunnon koulutuksen, jotta me saamme saamme tätä tutkimusta ja ja tuotekehittelyä, ja kun me tehdää tää tulos yhdessä, tätä kautta, kun se yritys ei elä niinku missään tyhjiössä niin sen takia sen yrityksen tulee ottaa osaa sihen yhteiskuntaan ja tuntea se yhteiskunnallinen vastuunsa, sen ensisijaisen primääritehtävä on toimia hyvänä kengän tekijänä taikka hyvänä makkaran valmistajana mutta se pitää tämän yrityksen omistajien ja johtajan niin myöskin miettiä sitä että et minkälainen osa yhteiskuntaa se on, tässä on oikeestaan mielenkiintoinen kehitys 1970-luvulla jolloin mää olin vielä ammattiyhdistysliikkeessä niin niin työnatajapuolikin vielä opetti aina näitä että yritykselläkin on tälläiset intressiryhmät, mutta voi olla että siinä on opetukset vähän muuttuneet.

Maarit: Onko teidän viestinne jos teistä tulee presidentti ja toimitte arvovaikuttajana onko viesti suomalaisille siis se että ettei raha ole tärkeintä?

Tarja: Mää sanoisin että raha ei ole tärkeintä, (Maarit: "on muitakin asioita") on muitakin asioita että rahankin tarkoituksena on ihmisen hyvinvointi.

Kun Haloselta hajosi hammas ja miten se korjataan

Maarit: Onko proteknionismi eli se ajatus että oman maan yrityksiä pitää suojella kansainväliseltä kilpailukyvyltä, onko se aina tuomittava?

Tarja: hhh oikein pitkä huokasu... ei se aina ole tuomittavaa, mutta sellaisissa kehittyneissä yhteiskunnassa niinku suomi ja sellaisilla niin kun sanois toiminta mahdollisuuksilla mitä meillä on kun me ollaan jo vuosikymmeniä vuosikymmeniä rikastuttu noin kansakuntana sillä että me valmistetaan jotain sellaista jota muutkin haluaa ostaa, eli meillä on ollut ulkomaankauppa tavattoman tärkeetä, siinä meidän on vaikea olla protektionisteja. Ja me olemme euroopanunioninkin jäseniä sen pohjalta että me katsotaan että sellainen suhteellisen reilu vaihdanta mitä sitten eu:n sisämarkkinoilla on on peiniä ongelmia, mutta kuitenkin yritetään saada aikaiseksi, niin niin se on tärkeempi asia koska koska tiettyyn rajaan asti kilpailuhan tekee parempia tuloksia.

Maarit: Tämä on hyvin mielenkiintoista, ja sen takia mun pitää tehdä yksi intiimi kysymys, milloin te olette viimeksi käynyt hammaslääkärissä ihan omalla rahalla?

Tarja: Mulle ei työnantaja ei maksa.

Maarit: Yhy, eli te tiedätte kuinka kallista on käydä hammaslääkärissä?

Tarja: Joo tiedän joo tiedän, mä tiedän se, mulle ei oo mulle ei työnantaja ei oo maksanut näitä, mää oon ollut 5 vuotiaasta asti yksityisellä hammaslääkärillä, koska mulla on ollut tällaiset pula-ajan hampaat.

Maarit: Eli te tiedätte hyvin että se on kallista touhua?

Tarja: Se on kallista, kyllä

Maarit: Että sinne julkisellepuolelle on pitkät jonot?

Tarja: Joo ja että suussani oleva yks implantti joka niitä salaisia vielä tutkimattomia henkilöön kohdistuvia asioita.

Maarit: Hyvä että se tuli nyt juuri ilmi

Tarja: Joo se tuli ilmi mitään ei ole niinku pilattu, se oli silloin kun Esko Ahon hallitus alkoi ensimmäiset säästöleikkaukset purasinhampaani niin hyvin yhteen ja vanha juuripaikka hajos ja siitä tuli implantti se maksoi silloisissa markoissa se maksoi jotain 18000. Ja ja mää tiedän miten kallista tää on ja tiedän myös sen että niillä paikkakunnilla jossa kunnallinen hammastoimi ei toimi niin niin siellä on niin valtavat jonot sinne kunnalliselle puolelle, nekin hammaslääkärit jotka nyt sitten ovat tällä kunnallisella puolella, hyvät hammaslääkärit nehän ovat tukehtua työhön.

Maarit: Mutta ei hätää, asiaan on keksitty ratkaisu, nimittäin joulun alla ruotsissa syntyi aika vilkas keskustelu siitä että muutamat puolalaiset hammaslääkärit tulivat ruotsiin ja perustivat oman yrityksensä ja vastaanottonsa Ruotsiin ja möivät hammaslääkäripalveluja puoleen hintaa, eiks ole erinomainen keksintö

Tarja: Se on vähän niinku suomalaisten optiikkapalvelujen osto virosta.

Maarit: yym.. onks siinä jotain tuomittavaa siis sehän on sitä avointa kilpailua ja silloin kansalainen saa halvemmalla sen palvelun ja pääsee hammaslääkärille?

Tarja: Tää on aika mielenkiintoinen, mää todellakin haluaisin tutustua tuohon, mutta sellaista että olis ihan yksityinen ja joka kilpailisi silti hinnalla. Kuulosta hyvin mielenkiintoiselta mutta haluaisin tietää mitkä epäkohdat siinä on.

Maarit: Mut eu:ssahan on aika kova taisto siitä että kun puhutaan tästä palveludirektiivistä ja sisämarkkinoiden avaamisesta kilpailulle, ymmärtäisin että aika huomattava osa teidän tukijakunnastanne on sitä mieltä että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella ei pidä sallia kilpailua?

Tarja: Joo se on nimittäin sen takia mä sanoin että mää haluaisin tutustua tuohon.

Maarit: Mut toisaalta voisi ajatella että nää Puolalaiset hammaslääkärit on hyvä esimerkki myös siitä että tämmönen avoin kilpailu tosiaan voi olla myös kuluttajan etu?

Tarja: Niin me voitaisiin keskustella siitä pidempään, USA:ssahan on ollut kans tämmönen että siinähän on aina nää laatukriteerit, sit kysytty sitä että saaks sitten loppujen lopuksi samalla rahalla pitkän päälle sen saman hintaisen palvelun, mää oon niinku sillä tavalla kyllä ja ei.

Hyvinvoivan pahoinvointi, eli missä on vika, kun suksi ei luista?

Maarit: Hoitotietojen perusteella lasten ja nuorten psykiatriset ongelmat ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa, mikä on teidän mielestänne syynä hyvinvointi yhteiskunnan pahoinvoiniin?

Tarja: Lamakausi tavallaan jätti sellasen sellaisen tuota synkän varjon se on yks, toinen on se että tää yhteiskunnan ee yhteiskunnassa niin ku tapahtuneet arvo ja muut muutokset niin aiheuttaa sen että että lasten lastenhoito on tässä mielessä siis tän psykiatrian puoli niin ei oo tota ei oo ennaltaehkäisevä puhe ei oo luultavasti riittävästi kiinnitetty huomiota.

Maarit: Mitä nämä arvomuutokset ovat teidän mielestä?

Tarja: Se on juuri nämä korostetut taloudelliset arvot että sekä ihmiset joutuvat tekemään kovin paljon työtä saavuttaakseen ne elämän niinku taloudelliset tavoitteet mitä pidetään riittävinä, mää en ollenkaan tuomitse, tässä jossakin tapauksissa se on kovaa työtä.

Maarit: Eli tää kilpailua korostava yhteiskunta?

Tarja: Kilpailua... Joo kyllä tämä kova kilpailu tää että vahvat pärjää, ja sit siinä on mun mielest osittain kai sellai.. kyllä mää haluaisin nähdä yhdenkin positiivisen puolen se on se että kyl kai sit kuitenkin kiinnitetään nyt enemmän huomiota kaiken tämän negatiivisen niinku asian niiku lisäks niin minun mielestä ihmiset kiinnittävät nyt nyt enemmän huomiota siis mistä se johtuu ett laps ei voi hyvin.

Maarit: Te olette myös koko elämänne ajan ajanut naisten oikeuksia, onko tämä naisten tasa-arvotaistelu runnonut lapset alleen, onko lapsista tullut jotenkin toissijaisia kun naiset ovat puolustaneet omia oikeuksia?

Tarja: Toivottavasti se vois sanoa niin päin että toivottavasti lapset ei kärsi siitä että samalla kun naisten oikeudet on kasvanut, että sitten jos miesten elämän malli ei ole muuttunut, sen takia että lapsen koti on isä ja äiti, ja maailmassa on naisia ja miehiä ja mehän tiedetään mää puhui mää viittasin siihen jo aikasemmin että että kun puhutaan tasa-arvosta, niin niin pitää joskus pitää sanoa hyvin selkeesti, että naisen asemaa pitää parantaa, mutta jotta se sopisi paremmin siihen miehen perinteiseen malliin niin muutoksia pitää tapahtua molemmilla.

Maarit: Mut kun ei tapahdu, silloinhan lapsi kärsii

Tarja: No oisko sit vastaus et naisen pitäis niinku

Maarit: Mennä takaisin vaikka sinne kotiin

Tarja: eeh taikka sanotaanko vaikka että miehenkö ei pitäisi muuttua? Siitäkö lähdettäisiin?

Maarit: En tiedä

Tarja: Minun mielestä ei, minun mielestä sekä naisen että miehen pitää pitää muuttua siten että molemmilla olis mahdollisuuksiasekä työelämään että kotielämään ja tää on niinku se pohjarakenne, ja molempien pitää kasvaa myöskin vanhemmuuteen

Maarit: Tässä ajassahan on elänyt jo pitkään voimakas eetos, että ihmisen elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen ei saa uhrautua muiden hyväksi onks tää vaarallinen eetos lasten kannalta?

Tarja: Kyl se on vaarallinen jos sitä jos näkee vain itsensä niinku maailman napana ja se on lapsellekkin vaarallinen jos lapsi näkee itsensä vain maailman napana siinä pitää kyllä niin ku laps pienestä pitäen kasvattaa ottamaan huomioon muut.

Maarit: Mut eikös se kasvattamin ole hankalaa jos se oma malli on ristiriidassa kasvatuksen kanssa, eli meidän täytyis elää toisin?

Tarja: Kyllä joo, ettei sanois niin kuin se vanha pappi että että että älä elä niin kuin minä elän vaan niin kuin minä saarnaan.

Maarit: Työn ja perheen yhteensovittaminen on käytännössä aika hankalaa koska samaan aikaan ikäänkuin pitäisi kantaa vastuutasuomen kansantaloudesta ja sitoutua työhönsä ja olla valmis matkustamaan ja reissaamaan ja antamaan kaikkensa työelämälle.

Tarja: ja sit moudostuu vyöryksi perheelle vähitellen.

Maarit: eikö se ole sovittamaton ristiriita, miten tästä päästään yli?

Tarja: Mun mielestä minun mielestä on niin vaikka se se elikeinoelämässä talous on tärkeää sit mun mielestä se on keino eli tärkeetä on se ihmisten hyvinvointi, sen takia mun mielestä meillä pitää olla varaa siihen et kun ei niin ku monilapsisia perheitä ni pitäis olla aikaa silloin kun se lapsi on pieniniin aikaa ja mahdollisuuksia, ja ilman huonoa omaatuntoa ja olla niiden lasten kanssa ja minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä et sit sen naisen lisäksi sitten se mies.

Maarit: Kansantaloudellisesti hyvinvointivaltiota ei voi ylläpitää jollei koko kansa tee hikipäässä töitä.

Tarja: Eiih se Tässä mä vastustan ei se oo niin, mun mielestä se on niin että että siit hyötyy kaikki että ihmillä on niinku tasapainoinen tilanneoman elämänsä kanssa.

Maarit: Mutta jos ajattelee näiden kasvavia lasten ja nuorten mielenterveysongelmia eivätkö ne selkeästi kerro siitä ettemme elä missään hyvinvointi yhteiskunnassa vaan itseasiaassa pahoinvointi yhteiskunnassa?

Tarja: No siis sana hyvinvointiyhteiskunta ei tarkoita sitä että kaikki olisi maailmassa hyvin.

Maarit: Mut mää tarkoitan sitä että jos pahoinvointia alkaa ilmetä tässä mittakaavassa niin eiks silloin pitäis jo huolestua siitä että onko meillä väärä järjestelmä tässä maassa?

Tarja: Se ei ainakaan parane sillä että me siirrytään rahan yhteiskuntaan, vaan mää olen samaa mieltä siinä että näitä tunnusmerkkejä ja singnaaleja pitää kokoajan seurata.

Maarit: Mut yks kuudesosa suomalais nuorista elää tänäpäivänä kokonaan tai osin toimeentulotuen varassa. Eiks tässä tule vääjäämättä mieleen se ajatus että osa meidän nuorisostamme käyttää tätä järjestelmää hyväksi.

Tarja: Tää yks sellainen asia joka minua todella kiinnostaa, miks edelleenkin on näitä, onks kuinka paljon kysymys toimeentulotuen aukoista tai se on liian byrokraattista tai siitä että ihmiset ei sitte yritä itse enempää, toisaalta mää tiedän itsekkin että ainakin opiskelijoista iso osa käy töissä jopa siinä määrin että se haittaa heidän opiskeluja että pikemmin pitäisi sanoa pudottakaa elintasoa ja valmistukaa ajoissa.

Maarit: Mut 23% alle 25v helsingissä on toimeentulotuen varassa

Tarja: Se on must kyllä hurjan iso onhan se hurja mää en itse olis uskonut et se on noin iso 23%

Maarit: Pitäisikö niinku presidentin arvovaikuttajana ja -johtajana tulevaisuudessa enemmän sen sijaan että korostaisi yksilön oikeuksia alkaa puhua rohkeasti yksilön velvollisuuksista.

Tarja: Kyllä toki ja ja siinä on se jännä asia nimittäin että, näistä yksilön oikeuksissa siinä niinkuin laajentuma ihmisoikeuksista, joka välillä vähän valuu niin kuin vähän kattilan ylikin mutta mutta minun mielestäni on kuitenkin niin että pitää katsoa näitä syitä mikä mikä siinä on takana, koska mun mielestä pitää tehdä itse piitä niinku itse yrittää ja pitää pitää niin ku tehdä niin sanotusti kovasti töitä.

Maarit: Eli ahkeruus ja kova työntekoko?

Tarja: Nää on nää vanhat omatki perhearvoni, mutta siinä sit voi olla kyllä semmoisia asioita jotka vaatii niinku pidemmälle selvittelyjä mistä se mistä nää johtuu, että kun minun mielestä tuo luku oli korkea niin mä lupaan mennä katsomaan mikä on sen takana jutella lisää siitä.

Maarit: Mutta entäs jos hyvinvointivaltio ja yhteiskunta tuottaa ikäänkuin tämän tyyppisiä arvoja ja asenteita

Tarja: No en mää usko siihen, tää hyvinvointiyhteiskuntakin on tarkoitettu suojaverkoiksi silloin kun ei onnistu, kyl siinä on tarkoituksenakin se et kyl sen ihmisen pitää yrittää ja onnistuukin ja kannustaakin siihen että näin voi olla, kun puhuttiin kadehtimiseta niitten niinku optioiden suhteen niin se on toisaalta luonut semmoisen mallin että rahaa vois hankkii nopeesti tekemättä työtä, ja ja silloin vois kysyy ei se oo hyvinvointiyhteiskunnanmalli se on niinku sen malli että sitä vaan tulee tosta jostakin et sitä pitää olla paljon ettei kannata mennä töihin jos ei sitä tule paljon ja sit siinä on vielä sekin että ettei nää ole suomalaisia arvoja meillä on kansainvälinen viihdeteollisuus ja mainostaminen ja kaikki muut joka kertoo kokoajan sitä että että on hyvä ihminen semmoinen joka kuluttaa paljon ja mieluiten minun mielestä sitten jos kuluttaa sit pitää kuluttaa palveluja koska ne on kotimaisia

Maarit: Kuulostamme aikalailla taantumuksen tantoilta.

Tarja: No eei ehkä me vaan ollaan kokeneita naisihmisiä, jotka näkee sen että elämässä on monta vaihetta.

Presidentti vientiteollisuuden myyntitykki

Maarit: Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos on useamman kerran julkisuudessa todennut että ainoa etiikanlaji jota yrityksiltä voi vaatia joka näkyy viivan alla, eli tulos ja voiton maksimointi, oletteko samaa mieltä?

Tarja: En ole samaa mieltä.

Maarit: Eli minkälaista etiikkaa te yrityksiltä edellytätte.

Tarja: En mää edellytän yritysten henkilöt, yritys sinänsä on tietysti tälläinen abstrakti, että yrityksessä kunnioitetaan samoja arvoja kuinyrityksen ulkopuolellakin eli demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja jossakin tietyssä määrin sosiaalista oikeudenmukaisuuttaaeli ettei ihmistä saa niinku käyttää hyväksi.

Maarit: Eikös tää oo niin kuin valtion hommaa, eikös yrityksen tehtävä ole ihan totta tuottaa voittoa.

Tarja: Se on sen niin sanottu primääritehtävä mutta se on tehtävä niin sanotusti säällisellä tavalla.

Maarit: Onks teillä monia semmosia arvokysymyksiä, joissa te olette niin sanotusti sukset vastakkain yritysjohtajien kanssa

Tarja: Ei kaikki yritysjohtajat ole Björn Wahlrooseja siis on semmosia yritysjohtajia jotka julkisesti puhuvat tälläsestä yk:n sisällä pitämästä global compact ajattelusta, siis siitä että yritysmaailman mukaan tulo tämän maailman parantamiseenniin on se mitä tarvitaan, sen vuoksi tästä on tehty uusia toimintatapoja, hyvä yritys esimerkiksi hyvä suomalainen yritys ulkomailla voi toimia ihan näiden samojen asioiden edistäjänä, olemalla sellainen hyvä työnantaja joka kyllä saa sen viivanalle riittävät luvut, mutta myöskin toimii hyvänä työnantajana ottaa ympäristöasiat huomioon ja mahdollisesti eritavoin on sitoutunut siihen yhteiskuntaan jossa toimii.

Maarit: Te ette ollut virkakauden alussa kovin innostunut näistä yritysjohtajien kanssa tehtävistä yhteisistä vienninedistämismatkoista, mutta alussa te epäilitte että sellainen presidentti joka myy jäänmurtajia maailmalla ei ole uskottava te muutitte mielipiteenne.

Tarja: Ei ei siinä ollut ihan näin, mä sanoin ensinnäkin niin että presidentti Ahtisaari kävi siinä loppuvaiheessa kävi aika paljon näillä matkoilla, me sovittiin työnatajapuolen liike-elämän kanssa voiko sanoa näin elinkeinoelämän kanssa siitä pohditaan sitä mitä näillä halutaan me sovimme pelisäännöt, presidentti on presidentti ja yritysjohtaja on yritysjohtaja.

Maarit: Eikö se ole hieman ristiriitaista että kun te noin voimakkaasti ikään kuin arvostelette kansainvälistä kilpailukykyä ja tälläistä hyvin markkinakeskeistä maailmankuvaa samalla te joudutte myymään sitä aatetta näillä vienninedistämiskursseilla.?

Tarja: Kyllä mää edistän edistän näillä vienninedistämiskursseillakin minä edistän sitä ajatusta että hyvinvointiyhteiskunta pärjää myös kilpailussa, siellä paitsi ihmiset voi hyvin ja niin niin siellä myös yritykset kasvaa.

Maarit: Onks sit jos Presidentti menee Kiinaan ja kehuu Kiinassa Suomalaisia kännyköitä onko se myös suomalaisen palkansaajan etu?

Tarja: Siis Presidentti ei kehu Suomalaisia kännyköitä, presidentti kehuu että meillä on hyvä yhteiskunta jossa näin pieni porukka on myöskin kehittänyt näin maailman kuulut kännykät, siinä samassa kun se kännykkä firma hoitaa sitä omaa bisnestään, siinä samalla suomen presidentti kertoo kiinalaiselle presidentille mites teillä on viimeaikoina tämä hyvä hallinto ja ja nää demokratia prosessit kehittyneet, tiedättekös että kuinka hyvä vaikutus siihen että maan talouselämä kasvaa hyvin ja ei tule sosiaalisia epäkohtia sen kasvulle

Maarit: Niin kiinassahan te kehuitte kiinan ihmisoikeuksia

Tarja: Minä en kehunut siten kuten väitettiin eräässä iltapäivälehdessä vaan minulta kysyttiin sieltä, onko kiina edistynyt sitten ensitapaamisen, ja minä vastasin että kyllä on ja kyllä ne ovatkin kehittyneet kiina on tehnyt paljon sellaista kansainvälistä sitoutuista jota silloin kun ensimmäisen kerran ulkoministerinä tapasin kiinalaiset oli vasta tulevaisuudennäköpiirissä.

Maarit: Mutta teloitettujen määrät ovat lisääntyneet

Tarja: Voi olla, siinä on suhteessa Kiina ja USA ovat ongelmalliset

Maarit: Molemmissa loukataan ihmisoikeuksia

Tarja: Tässä mielessä mitä eurooppalaiset ajattelee, että euroopan unionin jäseneksi ei pääse jos on kuolemantuomio käytäntä voimassamutta se on eurooppalainen näkökulma minä puolustan sitä eurooppalaista näkökulmaa mutta ei kukaan ole edellyttänyt meillä sen takia olisi kauppaboikotti.

Maarit: Mutta jos ajattelee hieman toiselta kantilta Kiina ilmiötä tai Intia imiötä eikö voisi ajatella että Nokia ja Elcoteq ovat parantaneet kiinalaisten ja intialaisten elintasoa huomattavasti tehokkaamin kuin kaikki se suomalainen kehitysapu jota kansalaisten veromarkkoina on suoraan syydätty vuosikaudet?

Tarja: Tää tais olla suoraan Elcoteqin johtajan lausuma

Maarit: Ei kyllä tää oli ihan oma keksimä

Tarja: Ei kyllä Piippo on sanonut ihan samalla tavalla

Maarit: Pitäisikö teidän mielestänne niinku Nokian Ollila jotenkin palkita tämmöisestä yhteiskunnallisesta hyväntekevyydestä?

Tarja: Emme kyllä ihan siitä lähtis, mun mielestä Nokia on ollut suomelle hyvä brändi se on ollut laatutae, me ollaan myyty muittekin osaamista sanomalla että ne tulee samasta maasta kuin Nokia, ja ja mää oon itse sanonut aika avoimesti senkin että että minun mielestäni on myös hienoasia että Nokian pääkonttori on edelleen suomessa toivottavasti se on jatkossakin, koska ei kaikki elämässä Nokian puhelimia osteta tietysti tiedetä että se on nokian puhelin mutta silloin kun tiedetään niin silloin se lisää niinku meidän haluttavuutta.

Maarit: Mitä mieltä te olette tästä viimeaikojen ilmiöstä että tämmöset osinkoa suomessa jakavat yritykset ja voittoa tuottavat yritykset ovat samaanaikaan irtisanoneet suomalaisia työntekijöitä ja siirtäneet tuotantoa ulkomaille.?

Tarja: No se on esimerkki juuri siitä että voi olla taloudellisesti niin sanotusti nopean rahan aikana ollu järkevä toimenpide mutta.

Maarit: Onko se moraalisesti arveluttavaa?

Tarja: No sanoisin ettei se ole minun mielestäni pidemmällä aikavälillä niin viisasta, siinä nää ihmiset on ponnistelleet ne ovat firman miehiä samalla tavoinnaisia kuten mitä johtajatkin ne on puhaltaneet yhteen hiileen ja ne on saaneet hyvät tulokset aikaiseksi ja jos sitten siitä huolimatta että ollaansaatu hyvät tulokset tai sitten ehkä sen takia että on ollut edullista myydä osa siitä hyvään hintaan ja siirtää toimintaa ulkomaillesiinä on jotain sellaista joka on ihmisten oikeudenmukaisuus käsitystä vastaan. Mutta silloin voidaan ajatella niinpäin että tekeeks ihmiset kovin montaa kertaa.

Maarit: Eli laskeeko heikentääkö se jotenkin yleistä työmoraalia?

Tarja: Niin tai sitä halua ajaa sitä yhteistä asiaa, tai tuleeks siihen ajatteluun että ettei nekään välitä minusta noin noillekkin kävijos minäkin otan vaan sen osan jonka tästä saan.

Maarit: Ilman dynaamista vientiteollisuutta ei olisi hyvinvointivaltiota.

Tarja: Ilman DYNAAMISTA TALOUTTA!! ja yhteiskuntaa ei olisi hyvinvointi tulevaisuutta, siis vientiteollisuus on yks osa se on puolet, toinen puolitätä kotimaista meidän palvelutuotantoa niin ja se työllistää ja tuottaa sen toisen puolen kakusta.

Maarit: Nyt tulee empatiat esti, tehän olette tunnetusti kohtuullisen nuuka ihminen, eikö totta?

Maarit: Eräälla suomalaisella metalliteollisuusalan yrityksellä on toimintaa Helsingissä, Tallinnassa ja Pietarissa, Helsingissä yhden työntekijän tuntitaksa työvoimakustannuksineen on 27 euroa, Tallinnassa se 4 euroa, Pietarissa se on 1 euro, jos te olisitte metallialan yrittäjä missä kaupungissa te työn teettäisitte?

Tarja: Minä kertoisin teille sen että haluaisin tietää tämän yrityksen kokonaisuuden, ja se mitä varten minä puhuin yhteiskunnallisestavastuusta on se tavoite tietää kuinka paljon tämä yritys on saanut esimerkiksi Tekekseltä ja muiden kautta suomalaista yhteiskunnallista panosta tullakseen siihen asemaan mikä se tällähetkellä on.

Maarit: Mutta tosiasia varmaan yrittäjän näkökulmasta kyllä on että 27 eurolla täytyy saada todella paljon parempaa laatua kuin sillä 1 eurolla

Tarja: Joo ja siinä suhteessa varmaan niin osa meidän niinku teollisuustuotannosta sellaisesta joka ei vaadi kauheen suurta osaamista, se tulee siirtymään pois, sen takia meille on tavattoman tärkeää se jos me kerran aiotaan pitää työtä täällä, sen pitää olla jotain sellaistajossa me ollaan muita parempia reilusti parempia, silloin me puhutaan laadusta, silloin me puhumme osaamisesta tuotannon kaikilla tasoilla ei pelkästään huipputeknologiasta.

Tuntematon sotilas Afrikassa

Maarit: Näiden presidentin vaalien aikan on paljon kinasteltu Natosta, minä haluaisin teiltä kuulla suoraan se mitä kauheaa kamalaa suomelle tapahtuisi jos suomi liittyisi Natoon?

Tarja: Mun nähdäkseni kysymystä ei pidä lähteä näin päin, en mää tiedä tapahtuuko mitään kauheaa, mut kysymys on niin päin et minkä takia meidän tulisi liittyä mihinkin järjestöön nyt tässä tapauksessa natoon. Onks meillä jotain sellaista mitä me tarvitaan tai jota heiltä puuttuu?

Maarit: Kun minä olen keskustellut monen perus kansalaisen kanssa varsinkin äitien ja isoäitien kanssa, heillä tuntuu olevan suurinuhkakuva se että jos suomi menee natoon, niin heidän lapsenlapsensa kuolevat taistelukentällä jossain mustassa Afrikassa. Onks tämä riittävä syy vastustaa Natoa?

Tarja: Heidän kannaltaa varmaan on, mut jos katsotaan asiaa kokonaisuutena niin kysymys on siitä minkäläinen kansainvälinenvastuu meillä on eli kun minä puhun niinku täällä siviilielämän puolella yhteistä laista ja yhteisestä vastuusta, en minä puolestani sano niin että tästä sotilaallisessa puolesta riittää se että meillä on oma uskottava puolustus ja sitten meillä on sellaiset kriisinhallintajoukot jotka ovat yhteensopivia muiden kanssa ja sit me päätämme lähi-idän euroopanunionin maidenkanssa yhdessä että kuinka paljon me annetaan apua mihin ja kuinka me toivomme mekin voitas saada apua sitten jos tarvitaan.

Maarit: Hannu Lehtilän kirjassa toteatte että te suhtaudutte hyvin suurella varauksella humanitaarisiin interventioihin siis aseelliseen väliintuloon maassa jota uhkaa kansanmurha, humanitaarinen interventio on lääke jolla on erittäin pahat sivuvaikutukset, mitä te tarkoitatte?

Tarja: Kiitoksia. Se tarkoittaa sitä vastoin yleistä luuloa, niin kansanmurha ei synny yhtä-äkkiä niin kuin lumipyry yhdessä yössä sitä ei tapahdu, vaan kansanmurha tapahtuu yleensä sellaisen kehityskulun myötä johon olisi pitänyt puuttua paljon aikaisemmin.

Maarit: Mut otetaan esimerkki, ruandassa afrikassa kuoli 1994 sadassa päivässä miljoona ihmistä, ruandassa olis tarvittu silloin ja he kanssa myöskin pyysi apua, nopeantoiminnan joukkoja, estämään tämä kansanmurha, mutta mikään maa ei ollut kiinnostunut.

Tarja: Sen takia tää kehitettiin, sen takia nyt kehitetään näitä uusia, koska mää sanon voi olla tilanteita jossa sitten kuitenkin tarvitaan.

Maarit: Eli Itseasissa vaikka emme mene Natoon niin meidän poikamme joutuvat tulevaisuudessa mahdollisesti taistelemaan ruandan kaltaisissa afrikan pienissä maissa.

Tarja: Kyllä tähän astikkin on ollut mahdollista että me olemme sellaisissa paikoissa jossa on henki vaarassa, se koskee näitä sotilaita samallatavallatai sairaanhoitajia taikka muita kehitysyhteistyöntekijöitä jotka menee vaarallisiin olosuhteisiin, eli siinä mielessä nyt voi sanoa nyt niin että näissä on aina riskinsä, mutta ne sotilaalliset riskit joita me aiotaan ottaa on mitoitettu siihen osaamisen mihin meidän nuoret miehet ja naisetovat koulutettu ja se on vapaaehtoista.

Maarit: Jos puhutaan yhteisvastuusta sehän on tietysti tietyssä mielessä helppoa puhetta, mut eiks se käytännössä tarkoita että pitäähyväksyä se että suomalaiset sotilaat saattavat kuolla maailmalla sen takia että he pelastavat afrikkalaisten lasten henkiä.

Tarja: Se on sanottu jo useamman kerran että kerran silloin kun me puhuttiin tästä kriisinhallintalaista ja puhuttiin siitä minkälaiseen tilanteeseen me menemme silloin muistaakseni jo ulkoministeriö on sanonut että tästä kannattaa puhua silloin näistä sinkkiarkuista kun niissä ei ole kylttiä. Ja ja me olemme ottaneet niinku rajoitetun vastuun tästä, sellaiseen toimintaan kuin verrataan tätä ruandan vaikkapa irakiin, sellaiseen toimintaanme emme ole olleet valmiita enkä sitä suosittelekkaan että tavallaan hyökkäys tyyppisellä sotilaallisella iskulla lähdetään puolustamaan sinne hyviä arvoja, mut pitää olla yhtä mieltä silloin, eikä niin että me otetaan sellainen käsitys et tuo diktaattori on sellainen jonka kimppuun käydään, tuo on sellainen jota voitais sietään et tuon kohdalla pitää miettiä öljyvaroja.

Maarit: Mut Saddam Hussein sai aika kauan tappaa kurdeja ilman että kansainvälinen yhteisö tosissaan puuttui asiaan tai kykeni puuttumaan, nyt meillä on Irak?

Tarja: Niin ja meillä on irak joka toivottavasti menee eteenpäin

Maarit: Poliittinen realisti vai haihatteleva maailmanparanta, kumpi te olette?

Tarja: Ei vaan minä olen tota poliittinen realisti, koska oikeudenmukaisemman maailman tekeminen on sitä työtä jota poliittisen realistin mukaan pitää tehdä.

Maarit: Kumpi teidän mielestänne on suurempi uhka Venäjä vai ympäristökatastrofi?

Tarja: Ympäristö, mutta tässä suhteessa Suomi ei ole missään suhteessa erityisessä ympäristöongelmassa me ollaan vaan yks maa tällä maapallolla ja sen takia tää tuota tää ilmasto kysymys on meille tietysti tärkeä siinä ku

Maarit: Te haluatte säällisen toimeentulon kaikille maailman ihmisille mutta onko se ekologisesti mahdollista että maailman ihmiset voisivat saavuttaa edes keskimäärin sen elintason mikä meillä on nyt?

Tarja: Onko teidän ratkaisunne tämän kysymyksenne sisällä siis se että vois valita jonkun osan ihmiskunnasta jonka pitää elää sen takia kurjuudessa ja huonoissa olosuhteissa vai että voitaan ratkaista ekologinen kysymys, mun mielestä kysymyksen asettelu ei ole oikein, kysymyksen asettelu pitää tehdä toisella tavalla.

Maarit: Vai pitäisikö ajatella niin että meidän suomalaisten on pakko lähitulevaisuudessa tottua ajatukseen että meidän on pakko tinkiä omasta elintasosta ekologian takia.

Tarja: Meidän pitää ehkä muuttaa kulutustottumuksia mutta mitään sellaista että me oltais vähänajan päästä köyhyydessäei ei semmoista kauhukuvaa kannata maalata.

Maarit: Mutta kasvunrajat kirja, sen päivitetty versio, siinä kirjassa ja näissä tutkijoiden skenaariossa on tultu siihen tulokseen että jos ei tehdä hyvin radikaaleja muutoksia meidän hyvinvointimme romahdusmaisesti laskee vuonna 2050 ja sen jälkeen jos tää tuhlaus ja tää elämäntapa jatkuu ennallaan, olisko aika että se tuleva presidentti uskaltaisi nostaa näin hankalan kysymyksen julkisuuteen ottaa vakavasti ympäristöongelmat

Tarja: Kyllä näin mun mielestä pitää ottaa, ja toivon että tässäkin istuva presidentti on jo omaa osuttaan tehnyt, mää olen tehnyt sitä tämän Kioton sopimuksen joka on ensimmäinen askel tähän asiaan, olen erittäin iloinen että Venäjä on hyväksynyt Kioton sopimukset. Tiedän että presidentti Bush ei tule tai arvaan että hän ei tule tällä toisellakaan kaudella viemään usata kiotoon mukaan koskahe eivät ole hyväksyneet näitä kansainvälisiä sopimuksia, mutta tiedän myös sen että sekä republikaanit ja demokraatit usassa ovat erittäin halukkaita juuri tämän yhteisen tietoisuuden nimissä muilla tavoilla tulemaan tähän niin sanottuun saman mielisten prosessiin.

Maarit: Napajäätiköt sulavat, otsonikerros ohenee, ilmasto todistettavasti lämpenee, ja nää hurrigaanitkin tuntuvat lisääntyvät, meillä ei oopaljon aikaa siis odotella sitä että Bushkin allekirjoittaa Kioton sopimuksen tai keksitään jotakin, eiks olis nyt jo aika pistää töpinäksi.

Tarja: Tilanne on vielä paljon pahempi tilanne on sillälailla paha vaikka me ryhtyisimme huomenna tekemään kaikki, niin tämäpä maapallopa lämpenee vielä aika pitkän aikaa, eli siinä mielessä itseasiassa meillä ei ole tietoa siitä olemmeko myöhässä, mutta jos me lykkäämmetätä tilannetta vielä vähän silloin olemme varmasti myöhässä.

Maarit: Mut onks poliitikon mahdotonta myydä kansalaisilleen sellaista ilosanomaa että arvoisat kansalaiset teidän on vähitellen luovuttava nykyisestä elintasosta jos haluatte säilyttää tämän pallon?

Tarja: Mää en vieläkään usko tähän, mää väitän niin että jos me pidämme omat vaatimuksemme sillä tavoin kohtuullisena emme halua että se kasvaa jatkuvasti samaa vauhtia me ollaan jo silloin hyvällä tiellä.

Maarit: Hyvinvoinnilla on suomen historiassa yleensä tarkoitettu materiaalista hyvinvointia, mut tekeekö korkea elintaso ihmisiä onnelliseksi?

Tarja: Tietty määrä materiaalia on tarpeellista, köyhyys ei niinku tunnetusti tuo onnea, myöskään onnea ei tuo se että tulee vain taloudellista puolta.

Maarit: Kun EVA kysyi suomalaislta noin vuosi sitten tämmöisessä onnellisuus raportissa, mitä asioita suomalaiset pitivät tärkeinä oman elämänsä onnen osatekijöinä, oli aika mielenkiintoista että vain 4% piti hyviä tuloja, varakkuuta, ja korkeaa elintasoa erittäin tärkeinä, suurin osa ehdoton enemmistä arvosti perhettäomaa terveyttä, pysyvää työpaikkaa, eiks yhteiskunta ole väärillä jäljillä kun se kokoajan laskee euroja, eiks hyvinvointi taida tulla muista asiosita?

Tarja: Kyllä minä ihan kohtuudella haluan että ihmisillä saa olla toiveta jotka on taloudellisia, mutta pitää nähdä että ne eivät ole ne ainoat, jos elämässävain rahaa kerää, mää luulen että vanhana on paljon taskussa.

Maarit: Onko suomalaiset tekopyhiä jos he tässä tutkimuksessa vastaavat että raha ei merkitse heille juuri mitään

Tarja: Se on todennäköisesti useimmilla ihmisillä on sellainen elintaso ettei että se ole ihan päivittäinen ongelma, mutta meillä on tätä uutta köyhyyttä lähinnä otin sen takia tän esille yksinhuoltaja äidin tässä esille, koska yksinhuolta äidit ja monilapsisten perheiden vanhemmat ne on siinä tilanteessa että niillä on sellainen tunne että ne voivat lisätä omaa ja lastensa onnea, niinku lainausmerkeissä että niillä olis hiukan parempi hyvinvointi, et niiden lapsilla olis mahdollisuus harrastaa ja niillä olis mahdollisuus tehdä erilaisia asioita yhdessä ettei tää ole mustavalkoinen kysymys, mutta se kellä on jo kohtuullisesti rahaa niin niin hänen kohdalla tilanne on toinen, tottakai meillä on sellaisia ihmisiä joilla ei ole koskaan tarpeeksi rahaa sellaisia ihmisiä joille mahtuis vähän lisää rahaa ja vielä olis hyvin asiat jota vois tehdä. Mut se ois sit taas meidän yhteiskunnan asia jota meidän yhteisenjärjestelmä asia ettei suosi sellaisten ihmisten arvojen pönkittämistä tai levittämistä.

Maarit: Kertokaapa tähän ihan lopuksi jos teistä tulee tämän valtakunnan seuraava presidentti joka pitää hyvää huolta meidän arvoistaniin nykyihminen haluaa nopean reseptin sille miten tehdään hyvä elämä?

Tarja: Siihen ei ole lyhyttä reseptiä, mutta yks hyvä ainesosa on se elämän keskeinen sisältö on elämä itse ja se että rakastamme toinen toisiamme.

Katso videona Maarit Tastulan haastattelu Tarja Halosesta Ylen sivuilta alla olevasta linkistä

http://ra.yle.fi/ramgen/tv2/a2/puna240106.rm