Friday, January 27, 2006

Sauli Niinistö - Kenen joukoissa seisot?

Maarit: Te kirjoittitte ylioppilaaksi vuonna 1967 Salon Yhteis-Lukiosta, oliko teillä jo nuorena miehenä vankka oikeistolainen maailmankuva?

Sauli: Ei ainakaan niin että olisin tunnistanut sen nimenomaan oikeistolaiseksi. eee

Maarit: Koti, uskonto ja isänmaan olivatko ne tärkeitä?

Sauli: No ne olivat kyllä olleet kotona esillä, koti tietysti, uskonto myös ja ja isänmaa. Minusta ne ovat suomalaisia arvoja ja eivätkä tänä päivänä mitenkään erityisemmin oikeistolaisia arvoja.

Maarit: Onko joku sellainen arvo, jonka te olette joutuneet vaihtamaan aika radikaalisti toiseen näiden vuosien ja vuosikymmenien aikana?

Sauli: Minun arvoni, joita en lähde luettelemaan, koska minusta se on keinotekoista, tulevat jostain tuolta sisältä, selkärangasta tai selkäytimestä tai sielusta miten sen haluaa sanoakkin. Ja olen joskus miettinyt että mistä ne ovat sinne tulleet ja mistä se sitten pulpahtaa tavallaan aika arvoperäinen tuntemus jonka jossain tilanteessa ajattelee mikä on oikein tai väärin, se ikään vain kuin tulee. Ja kun olen miettinyt mistäköhän ne ovat tulleet ne ovat varmaan kooste toistaalta kodin, koulun mutta myös omista elämänkokemuksista, silloin on vaikea sanoa että onko siinä koosteessa tapahtunut suoranaisia vaihdoksia, täydentymisiä varmaankin paremmin.

Maarit: Teidän vaalikampanjanne iskulause on, että vastakohtien aika on ohitse, tarkoittaakos tämä sitä että eturistiriidat ovat maailmasta loppuneet.

Sauli: ee Maailmassa on aina eturistiriitoja, pienempiä tai suurempia, mutta vastakkainasettelu on vähän voimakkaampi asia kuin eturistiriita. ee Haluan oikeestaan kertoa sitäkin että voi ollakin että se kaikkein tärkein etu onkin yhteinen, jolloinka ei kannata panna vastakkain ja sitten ehkä vähän pienemmät asiat voivat olla ristiriitaisia.

Maarit: Eli työantaja työntekijä, köyhät rikkaat, nainen mies ne ovat edelleen vastakohtia jotka elävät tässä ajassa.

Sauli: Mutta ei vastakkain.

Suuri aalto

Maarit: Ketä poliittista johtajaa te pidätte esikuvananne?

Sauli: Olen vähän huono näissä esikuva-asioissa.

Maarit: Tais sanotaan minkälaista poliittista johtajaa?

Sauli: Sellaista joka selkeästi kantaa vastuunsa ja katsoo tulevaisuuteen ja ottaa siinä riskejäkin.

Maarit: Mut onks niin että hyvä johtaja paljastuu aina vasta teoissa ei puheissa?

Sauli: Varmasti on näinkin ja sitten on epäilemättä niinkin että moni hyvä johtaja jää paljastumatta.

Maarit: Voisi ajatella että kriisitilanteessa testataan ihmisen perimmäinen luonto, te olitte yksi niistä joka selviytyivät hengissä tsunamista ja olitte paikalla chao lakissa, kun katastrofi tapahtui, oletteko te jälkikäteen miettinyt miksi te selvisitte ja miksi joku toinen ei?

Sauli: Kyllä minä sitä ehkä olen miettinyt, siinä omat ansiot ovat hyvin pienet, miten sattui olemaan ja missä sattui olemaan, se ratkaisi aika paljon.

Maarit: Näkyikö siinä voima?

Sauli: Kyllä siinä tolpassa olisi veden kannattamana aika moni muukin pysynyt, tiedän taitavia sukeltajia jotka jäivät sinne, heillä olisi pitänyt olla taitoo paljon että siinä oli sattumalla tai tai sitten jollain suojeluksella asiaa.

Maarit: Te lensitti kylpytakissa kotiin, oliko kotiinpääsy helpotus?

Sauli: Kyllä se oli tietysti helpotus, helpotus oli tietysti kun havaitsi olevan hengissä, siinä elettiin vähän pidempäänkin tavallaan uusiutumisen uhan alla, kun sitten ei sellaisia uusia ilmiöitä tullut, ei mitään jälkijärjistyksiä niin sekin jo helpotti, ei sinänsä kotiintulo koska erikseen ei koska tiesi pelastuneensa:

Maarit: Sain sähköpostissa etukäteen kansalaiselta eräältä kansalaiselta viestin hyvinkin arkaluontoinen kysymyksen joka saattaa myös teitä loukata ja se liittyy Tsunamiin, sopiiko teille että esitän sen?

Sauli: Olkaa hyvä

Maarit: Kysyjä nimittäin kysyy näin Tsunami katastrofissa jäi mietityttämään se miksi Sauli Niinistö ei jäänyt Thaimaaseen hoitamaan huonommassa asemassa olevia ihmisiä, kotiin tullessa hän arvosteli hyvin kärkkäästi suomalaisia viranomaisia uskoisimme että hänelle olisi löytynyt tehtävää thaimaassa, eikö hänelle olisi ollut tieto, taito ja valta auttaa uhreja? Miten kommentoitte?

Sauli: No minä autoin niin monia kuin kykenin, valitettavasti olin itsekkin loukkaantunut, putosin tyhjään viemärikaivoon siis sellaiseen joka oli veden peitossa, jonka vuoksi sitten sairaalaan minut vietiinkin, autoin siellä, hain suorastaan suomalaisia, mutta se miksi me lähdimme sieltä, johtui siitä että meidän ei sallittu jäädä, sairaala-alueelta meidän poistettiin mahdollisimman äkkiä, lääkityksen jälkeen.

Maarit: Eiks auttanut mitään se että ilmoitti olevan varsin korkeassa asemassa oleva suomalainen.

Sauli: Ei siellä ollut sillä mitään merkitystä siellä, valitettavasti.

Maarit: Ei olisi voinut soittaa viranomaisille tai ottaa yhteyttä?

Sauli: Niin minä sain ensimmäisen kerran puhelimen käsiini seuraavana yönä uskoisin joskus 2-4 välillä suomen aikaan, anteeksi sikäläistä aikaan, ensimmäisen kerran kun puhelin oli käytettävässäni, ei siellä siinä kaaoksessa kuningaskaan olisi erottunut. Mutta haluaisin tehdä tämän nyt aivan selväksi, kun sitten meidät vietiin buckehtiiin meidät välittömästi niin että emme olisi voineet muualle mennä vietiin suureen halliin josta vain ilmoitettiin että täältä sotilaskoneet vievät teidät bankokiin odotuksen jälkeen ja siellä me sitten vain odotimme ei siinä ollut mahdollista irtautua, sen verran tein että kun sain sen puhelimen haltuun soitin sitten bankokiin suomen suurlähetystöön ja sain sieltä numeron buckethiin jossa oli lähtetty suomalainen lähetystövirkailija ja silloin jäin vähän ymmärän kyllä häntä että hän ei tiennyt chaolakin tilannetta mutta minua jäi vähän ihmetyttämään kun hän vastasi kysymykseen tiedättekö mitä on tapahtunut? Ei siellä ole tapahtunut mitään ei ole kuulunut mitään ei ollut voinut kuulua mitään.

Maarit: Eikö kysyjä aja takaa juuri sitä kun suomessa viranomaisten toimintaa hidastutti se ettei kukaan tiennyt .

Sauli: Niin mutta minä kyllä pidin aika esitelmän sekä lähetystövirkailijalle ja että tälle buckehtissa olleelle konsuli henkilölle heti kun vain sain siihen tilaisuuden mainitsin silloin että täällä on paljon kuolleita tiesin sen jo siinä vaiheessa. Se että arvostelin, siinä kävi niin että välittömästi tapahtuman jälkeen arviolta 2-3 tunnin kun eloonjäänet kerääntyivät minulta sitten kysyivät jotkut suomalaiset "Sinä kun tiedät näistä asioista, niin mitä suomen hallitus tekee nyt meitä auttaakseen" ja minä siinä sitten nopeasti laskin asioita yhteen että siellä täytyy nyt olla tieto, mutta ja sitten oletin että tälläinen kriisikokous järjestettäisiin sillä tulisi hälytys koko hallintoon suomessa ja olin vähän yllätynyt kun sitä ei sitten ollut tullutkaan ja varmasti ehkä sekin että vielä silloin suomeen tultuamme kun huomasi ettei oikein ollut tietoa
siitä mitä oikein on tapahtunut.

Maarit: Eli suomen hallitus toimi huonosti?

Sauli: En minä nyt niin niinkään sanoisi, ehkä siinä oli sellaista järkytyksen mukanaan tuomaa harmistusta mutta

Maarit: Teidän puheissanne?

Sauli: ja kaikkien sillä olleiden.

Oma napa vai yhteinen hyvä?

Maarit: Te olette vaatinut suomelta lisää itsekkyyttä kansainvälisessä politiikassa, pitää ottaa itselle ja sitten vasta antaa muille, mitä tämä eettinen periaate käytännön politiikassa tarkoittaa?

Sauli: Korjaan hivenen, se on niin että ellei ole annettavaa niin ei voi antaa, ja siksi pitää huolehtia siitä että on annettavaa eli on myös otettavaa.

Maarit: Mutta näin se oli taloussanomien haastattelussa nimenomaan että pitää ottaa itselleen sit vasta antaa.

Sauli: Jotta voi antaa, jotta voi antaa, ja sitten on vasta vähän toinen asia, ei tyhjästä ei voi antaa. Mää oon vähän karttanut sanaa itsekkeyys mää oon puhunut siitä että pitää pitää suomen puolia kohteliaasti ja kohtuullisesti.

Maarit: Voiko olla itsekäs kohteliaasti?

Sauli: Omaa puoltaan voi pitää kohteliaasti ja kohtuullisesi niin kuin muutkin tekevät, ei siinä minusta kansallisesti ajateltuna mitään väärää, näin muut kansakunnat tekevät.

Maarit: Mut oikeuttako se että muut ja varsinkin ne isot EU maat tuntuvat tekevän juuri näin eli ovat itsekkäitä, oikeuttaako se ikäänkuin meidätkin tekemään (Sauli: pitämään puoliaan) niin olemaan itsekkäitä.

Sauli: Se velvoittaa meidät pitämään puoliamme ja se voi vähentää heidän itsekkyytensä lopputuloksen määrää kun me nappaamme osan.

Maarit: Mut eiks tälläinen etiikka ole ristiriidassa esimerkksi kristillisten arvojen kanssa, jotka kuitenkin ovat esim Kokoomuksessa siellä pohjalla ja hyvin vahvat, eli ajatus siitä että iloista ottajaako Jumala rakastaa?

Sauli: ee Iloista antajaa varmasti, mutta niin kuin totesin että ei voi antaa jos ei ole annettavaa.

Maarit: Mut eikö Suomella hyvinvoivalla valtiolla ole mitään annettavaa?

Sauli: Mut toisaalta jos me katsomme mitä suomalaiset ajattelevat, niin varsin moni on sitä mieltä että asiat eivät ole suomessakaan hyvin jotenka emme voi kaikkea antaa. Tietysti minun aikaisemmat tehtäväni, minä totuin siihen vain että vaaditaan jokainen vaatii lisää silloin valtionvarainministrinä sen kyllä oppii huomaamaan.

Maarit: Eli aika raadollinen käsitys ihmisistä?

Sauli: Ei välttämättä vaan.

Maarit: Realistinen?

Sauli: Siltä se vaan näyttää.

Maarit: Mut toinen kysymys on myös se että jo presidentti mikäli teistä presidentti tulee jos hän kehoittaa kansakuntaa itsekkyyteen eikö hän samalla anna kansalaisille luvan että heillä on myös oikeus ajaa itsekkäästi sitä omaa etuaan ja viis välittää naapurin edusta?

Sauli: Ei todellakaan sitäpaitsi minä totean vain että minä pitäisin suomen puolta olen jotenkin niin rakennettu että sekin johtuu tämäkin asia jo taustasta.

Maarit: Moni varmaankin muistaa katkerana sitä kun te olitte valtionvarainministeri lama vuosina ja niiden jälkeen, silloin kansakunnallta vaadittiin uhrimieltä oman edun unohtamista ja ikäänkuin yhteisen hyvän ajattelemista.

Sauli: Kyllä aika paljon ja aika monelta hyvinkin paljon mutta ilman sitä emme olisi tässä nyt, niin yksinkertaista se on.

Maarit: Mut toisaalta eikö se oli hyvä osoitus että itsekkyys ei aina toimikkaa se ei tuota parasta hyvää.

Sauli: Suomen edun pitäminen ja puoltaminen maailmalla tuottaa kyllä suomalaisille hyvää, olen siitä ihan vakuuttunut.

Maarit: Mitä mieltä te olette henkilökohtaisesti Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen optioista?

Sauli: Että ne ovat huikean suuret.

Maarit: Liian suuret?

Sauli: Ottaen huomioon että se on valtion yritys, ja sen että ilmeisesti ulkonaiset olosuhteet kasvattivat niitä optioita.

Maarit: Eli sähkön hinnan nousu?

Sauli: Tämä

Maarit: Ovatko optiot, onko raha ylipäänsä paras kannustin hyvään työn tekoon hyvään tulokseen?

Sauli: Yllättävän monilla näyttää olevan näin

Maarit: Onko rikkaan rikastuminen köyhän tappio?

Sauli: Ei minun mielestäni, ellei sitten kysymys ole siitä että eletään toisen kustannuksella otetaan toiselta itselle, öö mitä sitten on tämän päivän rikastuminen joka varmasti tapahtuu pääomatuloilla usein vielä näissä pörssiyhtiöissä sitä on vaikea sanoa että se olisi joltakin pois?

Maarit: Mitä tälläiset optio uutiset teidän mielestänne vaikuttaa semmoseen kansalaisten yrittäjyyteen ja siiten henkiseen vireeseen.

Sauli: Mietin tätä kovasti tuossa vuoden 2000 paikkeilla, jolloin minusta tietyllä tavalla henkinen ilmapiiri suomessa muuttui ja se muuttui kahden seikan johdosta, toinen oli siihen aikaan tulleet Nokian optiot josta minusta suomalaiset vain hyötyivät koska maksajina periaatteessa olivat amerikkalaiset eläkeyhtiöt eläkesijoitusyhtiöt, ja toinen paljon pienempi asia joka aiheutti ihan kuitenkin ihan samanlaisia reaktioita oli kansanedustajien palkankorotus siinä vaiheessa ja kumpikaan ei niistä toiminut kovin hyvään suuntaan siis tai ei vaikuttanut ihmisten mielissä hyvään suuntaan jäin pohtimaan sitä että tuliko nyt tälläinen väärä helpon elämän ja rahan teon malli ja jonkin aikaa se vallitsi mutta minusta se nyt näyttää korjaantuneen kyllä.

Maarit: Tuloerot ovat Suomessa viimevuosina kasvaneen roimasta, onko tämä teistä tämä vääjäämätön kehitys suunta jolle ei vain voi mitään?

Sauli: Ne ovat tainneet hyppelehtiä eivät vuosi vuodelta kasvaneet olivat viimevuonna korkeat.

Maarit: Mut väitetään et ne ovat nyt samalla tasolla kuin 60-70-luvuvulla jolloin tuloerot olivat todella suuret.

Sauli: Juuri täällä hetkellä varmaan, tuloerot kyllä näyttävät suurilta juuri silloin kun talouden hyvä kausi on menossa ja näin tulee olemana varmasti myös tulevaisuudessa, mutta onko se kansakunnan tappio sitä minä en allekirjoittaisi koska juuri tämäntapainen pääomatulojen voimakas kehittyminen se ei ole keneltäkään pois käy niin että jotkut eivät vaan saa sitä osakseen heidän ansiotasonsa tai tulotasonsa kasvaa paljon paljon hitaammin.

Maarit: Eli vaikka optiomiljonääri rikastauu niin köyhä lapsi on edelleen köyhä, se ei hänen elämäänsä paranna jos ei huononnakkaan.

Sauli: Toivotaan että se optiomiljonääri kuitenkin kuluttaa ympäristöönsä sen verran että sitä muutkin pääsevät hyötymään, ja varmasti se näin onkin, työpaikkoja ja muita.

Maarit: Jo muinaiset Kreikkalaiset olivat sitä mieltä että tuloeroja ei saa kasvattaa liikaa, jotta yhteiskuntarauha vaarantuisi, nämä ranskan äskettäiset siirtolaismellakat olivatko ne siitä esimerkki siitä miten käy jos tuloerot kasvavat yhteiskunnassa liikaa?

Sauli: Osittain varmasti sitä, mutta luulen että siinä oli paljon muita tekijöitä ehkä vielä vahvempia tekijöitä, minusta näytti vähän siltä että, vähän kylmä kaava, että oli tuotu tai tuotettu maahan työvoimaa, käytetty se ensimmäin sukupolvi, mutta se ei päässytkään tähän ranskalaisen järjestelmään mukaan ja sitten tämän tuotetun sukupolven lapset ovat kokonaan irtautuneet yhteiskunnasta.

Maarit: Mutta he olivat niitä ovat niitä köyhiä syrjäytyneitä.

Sauli: Kyllä sitä he ovat, mutta tarkoitan näillä että missä syyt ovat niin ne ovat ehkä tässä ketjussa mitä kuvailin, eli ei otettu omaksi tätä väkeä ooö otettiin heiltä työpanos kyllä.

Maarit: Eikös Suomalaiselle kilpailukyvylle ole suuri uhka se jos tuloerot kasvavat ja tällainen yhteiskunta rauha joutuu uhatuksi?

Sauli: Se olisi mille tahansa yhteiskunnalle hyvin vakava.

Maarit: Jos teistä tulisi presidentti kumpaa te enemmän yrittäisitte, kaventaa tuloeroja vai lisätä tuloeroja, jotta saisitte lahjakkaa yrittäjät pysymään maassa?

Sauli: Presidentti ei örhrm minusta parhaimmillaan voisi lisätä sitä Suomen hyvää ja kyllä suomessa sittenkin esim verotusjärjestelmä se on aika ankara, maailman ankarin yhä edelleen.

Maarit: Tässäpä me tullaan siihen peruskysymykseen kun puhutaan Suomen edusta, niin puhutaanko silloin jokaisen suomen kansalaisen edusta vai nauttivatko tästä suomen edusta jotkut toiset vähän enemmän kuin toiset.

Sauli: Suomi koostuu Suomen kansalaisista minun ajatuksissani, ja suomen etu on suomen kansalaisten etu.

Maarit: Hyötyykö pitkäaikaistyötön yhtäpaljon siitä suomen hyvästä kauppataseesta kuin esimerkiksi sit yrittäjä?

Sauli: Onnistunut yrittäjä varmasti hyötyy enemmän, öö mutta myös pitkäaikaistyötön hyötyy jos meillä asiat ovat paremmin, koska silloin voimme pitää paremmin kiinni hyvinvointipalveluista ehkä hän löytää työtäkin.

Työelämä hyvät, pahat ja rumat

Maarit: Te olette paljon puhunut tästä kansakunnan henkisestä tilasta viimeaikoina teidän mukaanne suomi elää nyt pysähtyneisyyden aikaa, mitä se käytännössä tarkoittaa?

Sauli: Paikallaan ei voi olla, tuo maailma ympärillämme se kehittyy kokoajan ja muuttuu hyvin voimakkaasti, minusta pitää olla aika päättäväinen katsomaan tulevaisuuten, koska se on Presidentin tärkein tehtävä.

Maarit: Taloussanomien haastattelussa tässä taannoin te totesitte että tämä pysähtyneisyyden tila, se johtuu siitä että suomalaisten korvien välissä on vikaa eli on kyseessä asennevamma ja vika (Sauli: Ei) tai oliko tämä sit toimittajan tulkinta asiasta.

Sauli: Minä minä päinvastoin ihailen suomalaisten asennetta jolla ollaan selvitty hämmentävän hyvin.

Maarit: Viime vuosina aika moni suomalainenon mennettänyt oman työpaikkansa niinsanotusti ilman omaa syyttään, hyvästä tuloksesta huolimatta ja jopa niinkin että yritys on samanaikaisesti jakanut ulos osinkoa, työpaikka on lähtenyt alta ja se on siirretty esimerkiksi rajojen ulkopuolelle, mitä te arvelette että tälläiset uutiset vaikuttavat tähän suomalaisten haluun tehdä työtä sitoutua työntekoon?

Sauli: Ne ovat raskaita uutisia ja en tiedä jos ne haluun työnteon haluun vaikuttavat mutta varmasti vaikuttavat juuri ihmisten tulevaisuuden kuvaan, sellaistenkin ihmisten siis jotka edelleenkin ovat työissä syntyy epävarmuuta ja juuri sen vuoksi on entistäkin tärkeämpää että politiikassa luodaan sitä tulevaisuuden uskoa, kerrotaan että jotkut asiat pysyvät.

Maarit: Mutta onko tämä kaikki poliitikkojen vastuulla, irisanomisethan tekee yritysjohto eiks yritysjohdolla pitäsi olla yhteiskuntavastuu minkälainen työmoraali tähän syntyy?

Sauli: Esimerkiksi perheyrityksillä suoemssa näyttää sitä runsainmitoin olevan.

Maarit: Sitä emme kiistä, mut entäs nämä suuret yritykset?

Sauli: Siis pörssiyritykset? (Maarit: kyllä) Siellä on ilmeisesti näitä omistajapaineita, jotka ovat aika kovia, kylmiäkin voidaan sanoa.

Maarit: Eli voiton maksimointi?

Sauli: Kvartaali numerot vaikuttavat aika paljon.

Maarit: Mut pari vuotta sitten Saksalaisilta kysyttiin gallupissa mitä he eniten pelkäävät elämässä. 77% Saksalaista sanoi että suurin pelko on, pelko työpaikan menettämisestä, kannustaako teidän mielestänne pelko yrittämään enemmän vai onko se ikäänkuin lamauttava tekijä?

Sauli: Minusta se on hyvin haitallinen tekijä, vaikka se voi olla se on jonkinlainen pakote että yrittää ainakin parhaansa mutta ihminen joka toimii tällaisen tavallaan negatiivisen motiivaation alla ei ole itse parhaimmillan välttämättä.

Maarit: Minkälaisen moraalisen kouluarvosanan annatte yritykselle joka jakaa samanikaa suomessa osinkoa ja irtisanoo suomesta työntekijöitä, saaks puhtaat paperit?

Sauli: Pitäisi tuntea sen yrityksen kokonaisuus ja minkälaisessa kilpailu tilanteessa se on paljonko sillä on vaihtoehtoja mutta...

Maari: Aina on vaihtoehto jättää osingot jakamatta.

Sauli: Niin siinä voi olla vaan tulevat ne osakkenomistajat silmille, mistä päin sitten tulevatkin, sen myönnän että se ei näytä kauniilta, eikä hyvätä, eikä välttämättä oikealtakaan.

Maarit: Tilastot kertovat tämänpäivän suomesta sellaisen tosia-asian että kuudesosa alle 25 vuotiaista elää osittain tai kokonaan toimeentulotuen varassa, onko vika nuorissa vai vika työelämässä?

Sauli: Ehkä myöskin molemmissa ja ehkä myöskin niin nyt nurinkuriselta kuin tämä kuulostaakin sanoa että eräissä arvostuksissamme mehän arvostamme valtavasti osaamista ja tietämistä mutta tällaisissa tilanteissa kun havahduin itse jos 60-70% jostain ikäpolvesta valmistuu maistereiksi niin onko alettu hievenen yliarvostaa tällaista teoreettista tietoa, seurauksena on siitä vain se että hyvin monet heistä joutuvat pettymään ei olekkaan niin paljon maisterin tehtäviä niinpaljon kuin on koulutusta. Sitten tuohon nuorten lukuun, näyttää sisältyvän myöskin myöskin osa sellaisia nuoria, olen tämän vaalikamppailun aikana tavannutkin jonkun joka on tullut minulta tivaamaan mitäs vikaa on laiskuudessa?

Maarit: Onko siinä jotain vikaa?

Sauli: On, koska se on väärin muita kohtaan.

Maarit: Aha toisten siivellä elämistä?

Sauli: Sitähän se viimekädessä on, oikeestaan pois niiltä jotka todella tarvitsisivat apua kaikkein siis heikoimmassa asemassa olevilta se on kaikki pois ja siinä minusta näin pienellä maalla ei ole varaa sellaiseen asenteeseen.

Maarit: No pitäisikö suomesssa sitten rajoittaa toimeentulotuen saantia, pitäiskö sille asentaa tiukemmat ehdot?

Sauli: Minusta pitää kannustaa yrittämään ja tarvittaessa sitten käyttää siinä risuakin.

Maarit: Lähes pakottaa töihin jos ei muu auta?

Sauli: Ainkin pyrkiä siihen että, että jokainen tuntis vastuunsa tässä suhteessa niin itseään kohtaan jos muitakin kohtaan. En minä oikein sellaiseen elämään, hyvään elämään osaa uskoa että jos nuoresta pitäen jää tietoisesti ja tahallaan yhteiskunnan elätettäväksi, yrittämättäkään itse mitään, niin minä en usko että sellainen ihminen elää onnellista elämää.

Maarit: Mutta onko ihminen oman onnensa seppä, onko kaikki kiinni omasta tahdosta.

Sauli: Ei välttämättä, kyllähän elämässä sitten sattuu eteen sellaisia polkuja jotka ovat erilaisia eri ihmisille.

Maarit: Mut jos olet köyhä ja kipee niin kuinkas sieltä nouset, monessa sukupolvessa?

Sauli: Niin se on tuskallinen tilanne mutta jokatapuksessa mahdollisuus on olemassa.

Uhrautuvat naiset kulissien takana eli miten yhdistää perhe ja työ

Maarit: Teillä on itsellänne kokemusta perheen ja työn yhdistämisen vaikeudesta, kun vaimonne kuoli te olitte samoihin aikoihin kokoomuksen puheenjohtaja ja ministeri, millä konstilla te onnistuitte tässä mahdottomassa yhtälössä, yhdistämään työn perheen uran.

Sauli: Vain yhdellä konstilla, se ansio kuuluu kokonaan äidilleni, en minä olisi siitä mitenkään voinut selvitä tietenkin jo sen vuoksi että meidän kotimme oli Salossa ja ministerin työt Helsingissä

Maarit: Tässä kirjassanne on aika hauska kuvaus ministerin joulusta, siinähän kaikesta huolehtivat vain suvun naiset, mikä tietenkin osoittaa hyvää strategista ajattelukykyä.

Sauli: Noin teoriassa niistä huolehdin minä ja poíkien kanssa.

Maarit: Vain teoriassa?

Sauli: Enempi teoriassa, mutta se käytännön silaus pintasilaus joka on kuitenkin välttämätön se tuli sitten muualta.

Maarit: Mut eiks tämä teidän oma elämänne ole erinomainen esimerkki siitä kuinka paljon tässä yhteiskunnassa tehdään näkymätöntä ja palkatonta naisten tekemää työtä.

Sauli: Kyllä mutta myös miehet saattavat kotona huolehtia puolisostaan, tunnen sellaisiakin tapauksia.

Maarit: Mutta onko tämä vaatimus että suomalaisten pitäisi yhä entistä ahkeramin omistautua työelämälle, onko se selvässä ristiriidassa lasten etujen kanssa.

Sauli: En tiedä onko sellaista vaatimusta että pitäisi omistautua yhä enemmän työelämälle.

Maarit: Eiks sitä kokoajan niinku sanota että pitää tuottavuuden kasvaa pitää sitoutua työhön ja elinikäisesti kouluttaa itseänsä työtähän se tarkoittaa

Sauli: Työtähän se tarkoittaa, mutta tämä tuottavuus on monasti varmasti tarkoitus tuottaa käyttämällä tekniikkaa apuvälineenä, mutta monilla meistä on aikalaillla kunninahimoa myöskin työssä päästä eteenpäin, silloin se myös vaatii paljon paljon enemmän myös ajankäytönsuhteen ja silloin joutuu mittaamana omia ambitioitaan ja tietysti perheen vaatimuksia, jokainen tekee siinä oman ratkaisunsa.

Maarit: Hoitotietojen perusteella lasten ja nuoren psykiatriset ongelmat ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Mikä tässä hyvinvointi yhteiskunnassa tuottaa tätä pahoinvointia? Mikä on teidän arvionne?

Sauli: Minun arvioni on vaatimustaso, jolla en tarkoita pelkästään siis työssä esitettyä vaatimustasoa, koulussa esitettyä vaatimustasoa, vaan myöskin tiettyä ympäristön vaatimustasoa esimerkiksi kulutus tottumusten suhteen jotka valitettavasti kohdistuvat pahiten juuri lapsiin tai he ottavat ne vastaan pahimpana eli esimerkiksi kysymällä kun noilla lapsilla on tuota ja tuota miksei minulla ole ja jos siinä syntyy syntyy ikäänkuin tälleen tavallaan vaatimusten kehä josta sitten tipahtaa ulos ja huomaa muiden saaneen sen mistä sillä kertaan sattuu olemaan kysymys niin se voi johtaa pidempäänkin kehän ulkopuolella olemiseen ja sitä kautta vaikeuksiin.

Maarit: Onko kulutusyhteiskunta siis pahasta lapsille?

Sauli: Kulutusyhteiskunta on kuulemma kovin tarpeellinen jotta työtä riittäisi, eli tässä on vähän oravanpyörä, ehkä pahinta tässä on se että jos katsotaan että kuluttaminen ja ihmisyys, lapsessakin ihmisyys kulkevat jotenkin käsikädessä nehän on ihan eriasioita.

Ahneus - kasvava kansantauti?

Maarit: Jos teistä tulisi presidentti niin lähtisittekö te innokkaasti yritysjohtajien mukana näille vienninedistämismatkoille eripuolille maailmaa?

Sauli: Epäilemättä tulisin kyllä tällaisiä vienninedistämismatkoja jos niitä niin halutaan kutsua, epäilemättä järjestämään ja olemaan mukana.

Maarit: Jos tuleva presidentti haluaisi ikäänkuin nostattaa maassa henkeä ja parantaa työllisyyttä eiks hänen niminen omaan pitäisi jalkautua vaikkapa kampaamoihin tai pieniin syrjäseutujen metalliverstaisiin, siellähän sitä kannustusta tarvittaisiin siellähän ihmisiä työllistetään?

Sauli: On ihan kiva käydä niissä suomalaisissa työpaikoissa olen sitä paljon nyt tehnyt, mutta meidän täytyy saada tänne suomeen muualta hyvää jotta siiten riittää työtehtäviä niille yrittäjille.

Maarit: Kansantalouden tutkimuslaitoksen mukaan yli kolmasosa yritysten investoinneista ikäänkuin niistä voitoista mitä yritys on saanut on suuntautunut ulkomaille eikä kotimaahan, pitäisikö tätä paheksua onks tää moraalitonta ja isänmaatonta touhua että rahoja ei palaute kotimaahan.

Sauli: Niin yhteenaikaan paheksuttiin myöskin sitä jos ne ulkomaalaiset tulee tänne sijoittamaan mut mutta ihan viimeaikainen kehitys näyttää kyllä tasanneen noita suomalaisten yritysten ulkomaille tekemiä investointeja, että ne olisivat ehkä vähenemään päin ainakin siinä suhteessa mitä suomeen investoidaan joka olisi tietysti ihan hyvä juttu, mutta ei se välttämättä ole mikään onnettomuus jos suomalainen yritys valloittaa maanosan, koska mitä me samalla näemme on se että otetaan nyt joku nokia esimerkiksi kun ne sijoittavat tuotantolaitoksiaan lähelle kulutusta tuolle puolen tuolle puolen maapalloa, niin samalla kuiten täällä suomessa kasvaa sellainen sanoisinko palvelukokonaisuus hallinto tutkimus tuotekehitys vaikka laskentatoimi josta suomalaiset saavat täällä työtä, jotka palvelevat niitä muita tuotantolaitoksia ympäri maailmaa.

Maarit: Mutta kuten eräs Suomessa väitöskirjan tehnyt Intialainen ihan terävästi huomautti miksi te suomalaiset kuvittelette että me Intiassa emme osaisi suunnitella huipputeknologiaa tai ylipäänsä tehdä sitä laatutyötä?

Sauli: Niin ihmisaivoja on ympäri maapalloa.

Maarit: Valitettavasti se ei ole ainostaan suomalaisten ominaisuus, eli miten taataan se että edes ne työpaikat pysyvät suomessa?

Sauli: Meidän on oltava selvästikkin askel edellä aina osaamissa

Maarit: Mut laboratoriot on intiassa halvempia, hyvälle huippuinsinöörille tarvii maksaa vähemmän, eiks tää oo toivoton kilpailu jonka suomi vääjäämättä häviää.

Sauli: ei minusta meillä on taas valtavan laaja ja vahva koulutuspohja ja sanotaa perinnettä korkeassa osaamiessa kyllä se aina antaa vahvan jalansijan mennä eteenpäin.

Maarit: Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos on useamman kerran julkisuudessa todennut että ainoa etiikanlaji jota yrityksiltä voi vaatia joka näkyy viivan alla, eli tulos eli se voiton maksimointi, oletteko samaa mieltä Wahlroosin kanssa?

Sauli: Hän on aika matemaattinen, enemmän matemaattinen kuin minä tässä suhteessa.

Maarit: Voiko yritykseltä vaatia mitään muuta kuin hyvää tulosta.

Sauli: Yrityksiä mitataan suhteessa toisiinsa valitettavasti numeroilla jotenka kyllä sillä numerojen saralla on pärjättävä.

Maarit: Onks puhe tää tästä yhteiskuntavastuusta yrityksien kohdalla onks se pelkkää tämmöstä sanahelinää?

Sauli: Se on ainakin helppo sanoa, mutta niinku jo kuten totesimme perheyrityksissä on, mutta kovassa bisnes maailmassa kai on käynyt kautta aikojen niin että se joka viivan alla näyttää miinusta katoaa.

Maarit: Onko kapitalisti käynyt ahneeksi?

Sauli: Niin ahneutta maailmassa on ollut aina.

Maarit: Mut onks se paheneva kansantauti?

Sauli: Ei minusta välttämättä on ollut paljon esimerkkejä myös toiseen suuntaan.

Maarit: Mut jost ajatellaan tätä tapus Enronia jossa suuri amerikkalais yritys vääristeli kirjanpitoa saadakseen ikäänkuin osakkeenomistajien silmissä arvotonta arvonnousua ja tää johti tää petos linnatuomioihin, onks tää Enron hyvä esimerkki tämmösestä yrityselämän dopingista nyt on ikäänkuin alettu menemään sieltä missä aita on matalin moraalista välittämättä?

Sauli: Aivan varmasti se on sitä että alkoi kehittyä sellaisia tapoja jossa liikuttiin hämärän rajamailla no sitten naapuri meni vähän pidemmälle kun huomasi ettei tossa mitään toinen taas vähän pidemmälle ja sitten tulee se pää vetävän käteen. Ja yhteyttä optio keskusteluun tässä voi valitettavasti olla sillä tavalla että kun optioitten palkinnon jako tapahtui juuri sillä miltä se paperi oleva tulos näyttää, saattaa olla houkutuksia että se johto palkattu johto öö sitten käyttää tätä hämärän rajamaastoa juuri esimerkiksi sillä hetkellä kun se optio lankeaa. En muista oliko Enronissa juuri tästä kysymys mutta hyvinkin saattaisi.

Maarit: Onks Enron vain jäävuorenhuippu, onko näitä tapauksia paljon?

Sauli: se oli tällaisen ymmärtääkseni tällaisen käyttäytymishäiriön huippu joku meneen liian pitkälle ja joskus se katkaistaan.

Maarit: Mutta onko heitä myös paljon keskuudessamme tällaisia Enronin miehiä?

Sauli: Sitä minä en tiedä, sitä minä en tiedä, mutta varmasti taas kehittyy sitten muuta sellaista jossa joku käy taas ikäänkuin kepillä kokeilemassa jotain rajaa, joustaako se, ja jos se joustaa niin seuraava koputtelija menee taas askeleen pidemmälle kunnes sitten taas päädytään hyvin dramaattiseen loppuun

Maarit: Menestyvä pörssikeinottelija George Soros on sanonut että ongelma ei ole siinä että ettei kapitalistilla olisi huono moraali vaan ongelma on se että kapitalistilla ei ole moraalia, koska moraali on kaupan este.?

Sauli: Minä sanoin aikanani Soroksesta sen että hän oli se joka laman tuntumissa otti katteen markan päältä ja maton alta

Maarit: Jos teistä tulee Suomen presidentti olisiko teissä ryhtiä ja rohketta lähteä vetämään tämmöstä pörssiyritysten uutta moraaliliikettä?

Sauli: Minä pitäisin ensisijaisesti suomen puolta, jotta meillä olisi sitä jaettavaa.

Maarit: Kärsisikö silloin moraalikin jopa, jos suomen etu olisi kyseessä?

Sauli: Ei, ei, ei se että pidetään kohteliaasti ja kohtuullisesti omaa puolta riko moraalin säännöksiä.

Maarit: Mutta tarvitsisiko yrityselämä tällaista jonkunlaista moraliliikettä, jota joku lähtisi vetämään?

Sauli: Ei siellä minusta ole mitään siis epämoraalista suurta liikettä

Rajaton kasvu ja pieni pallo, mutta pehmeneekö kova kallo?

Maarit: Kumpi on teidän mielestänne suomen kannalta reaalisesti suurempi uhka venäjä vai ympäristö katastrofi?

Sauli: Ympäristö katastrofi ilmasto muodossa.

Maarit: Onks teille tuttu kasvun rajat teos ja sen viimeisin päivitys?

Sauli: Ei

Maarit: Tässä teoksessahan jälleen kerran maalataan tietysti monenlaisia mahdollisuuksia maailman tulevaisuudelle, useimmissa näistä skenaarioissa on se ajatus vuoden 2050 aikana meidän hyvinvointi länsimaissa romahtaa jos tämä nykyinen meno jatkuu, eiks tämä ole pelottava tulevaisuuden visio, jolle tarttis tehrä jotain?

Sauli: Kyllä, minä en nyt osaa romahdusteorioista sanoa, mutta huonoon suuntaan tässä mennään aika lujaa vauhtia, mutta minä uskon kyllä poliittiseen järjestelmään vaikka se nimittäin torkkuisi ihmisillä on taipumusta koputella se hereille.

Maarit: Eiks mut poliitiikka ole tässä auttamattoman hidasta, kun ajattelee kun kymmenessä vuodessa mikä katastrofaalinen kehitys on tapahtuntut, nyt puhutaan jo ihan normaalina uutisena napajäätiköt sulaa, hurrigaanit voimistuvat, silti tässä vielä ihmitellään milloin se presidentti bush allekirjoittaa sen kioton sopimuksen, mitä on tehty?

Sauli: Esimerkiksi suomessa se paljon parjattu pahamainen ydinvoima päätös tehtiin etuajassa, ja kyllä ainakin minulla oli perusteena ja monilla muilla jotka rohkenivat sitä kannattaa sittenkin ympäristö koska muut vaihtoehdot näyttävät tekevän aika pahaa jälkeä.

Maarit: Mutta teidän ratkaisunne ikäänkuin näihin ekologisiin ongelmiin olisi esimerkiksi se että lisää ydinvoimaa?

Sauli: Siksi ajaksi kuin tämän sillan vieminen tulevaisuuteen vaatii, kyllä mää uskon että löydetään myöskin uusiutuvaa energiaa, mutta niinkuin sanoin kyetään tuottamaan paljon enemmin muttei riittävästi ehkä oikeastaan siki sanoikin että energia on paljon arvokkaampaa kaikintavoin mitattuna kuin tänäpäivänä muka kalliin bensiinkin kanssa kuvittelemme siitä voi syntyä myös tällainen elintaso kysymys vuosikymminen saatossa sitten oppia tinkimään tässä suhteessa elintasosta en minä pidä mahdottomana sitäkään.

Maarit: Miten vuosikymmenien kuluessa jos katastrofi uhkaa jo 2050 niin eiks olis fiksua alkaa jo nyt tinkiä eikä vasta sitten kun romahdus tulee.

Sauli: Fiksua se olisi mutta sähkönkulutus taitaa juuri nyt ollut käydä huipussaan.

Maarit: Onks poliitikolle mahdotonta myydä sellaista ilosanomaa kansalle että luopukaa hyvinvoinnista?

Sauli: Se on aika keskeinen kysymys eee tarjota sellaista tulevaisuuden näkymää.

Maarit: Mutta onko se reaalipolitiikkaa, että sitä tarjotaan.

Sauli: Minusta ainakin esimerkiksi juuri energian kohdalla en minä varo sitä sanoa että tämän päivän kallis bensiini on huomispäivän mittapuiden mukaan hyvinkin halpaa, mutta ihmiset ovat kuitenkin hyvin sopeutuvia ja kekseliäitä että kyllä minulla on kuitenkin toisen näköinen käsitys vuodesta 2050 ettei sellaista romahdusta tapahdu.

Maarit: Ken elää se näkee

Sauli: Näin tekee

Maarit: Entisenä valtionvarainministerinä te tiedätte myös sen että taloudellinen kasvu on välttämätöntä jos aikoo hyvinvoinnin säilyttää ja sitä vielä kohentaakkin, mutta syvä ristiriita on siinä että tää maapallo ei kestä sen kasvun jatkuvaa lisääntymistä, miten tän ristiriidan kanssa voi elää?

Sauli: Meillä on tämmöinen jatkuvan kasvun oppi ja se tietysti vain kiihtyy kun hyvinvointiin on tulossa yhä isompi joukko ihmisiä kehittyvistä talouksista.

Maarit: Meidän vientiyritystemme ansiosta nyt kiinalaisilla ja intialaisillakin on mahdollisuus aika hyvään elintasoon, jääkaappiin autoon mut kasvavissa määrin.

Sauli: Ainkin joillakin heillä siellä, mut eikö se ole oikein?

Maarit: Mut hankala ongelma ratkaistavaksi

Sauli: Äärimmäisen hankala ongelma ratkaistavaksi, jonka eteen varmasti tehdään töitä kaikissa näissä meidän keskustelujen taustalla on nähtävä se sittenkin että vaatimustaso on korkea ja sen madaltaminen ei ihmiseltä helposti onnistu.

Maarit: Siis hyvinvoinnin madaltaminen?

Sauli: Tavoistaan luopuminen esimerkiksi energian käytössä.

Maarit: Mut eiks ympäristö oo aivan erinomainen esimerkki siitä että ympäristöongelmia ei ratkaista kansallisella itsekkyydellä vaan ainoastaa yhteisvastuulla?

Sauli: Se on tietysti aivan selvä asia erityisesti kun ilmastosta puhutaan

Maarit: Et siinä siis ikäänkuin yksi maa ei voi mitäänon pakko liittoutua

Sauli: Kyllä ja eihän kukaan voi lähteä kansallisessa itsekkyydessä siitä että nyt me pilaamme pikkuisen omaa osuuttamme suuremman osuuden se on sanoisko maali on väärä tavoite on s illoin väärä vaikka suomen puolta pitäisikin niin ei ei tälläisessä yhteydessä.

Maarit: Mitäs se eräs entinen presidenttiehdokas sanokaan että siperia opettaa

Sauli: Niin me olemme kovakalloista joukkoa me ihmiset.

Maarit: Ihan tähän hyväksi lopuksi nykyihminen haluaa kaikki elämän ohjeet lyhyinä ja ytimekkäinä ja ikäänkuin apteekin hyllyltä antakaa tähän loppuun lyhyt henkilökohtainen ohje miten eletään hyvä elämä.

Sauli: Että muistaisi oman elämänsä ja lähimmäisen elämän kohdalla pysähtyä ja sanoa vaan että elämä on kaunis ja arvokas asia.
Katso videona Maarit Tastulan haastattelu Sauli Niinistöstä Ylen sivuilta alla olevasta linkistä